Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvasta tartuntatautilain (jäljempänä TTL) väliaikaisesta rokotevelvoitteesta on puhuttu paljon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että rokotevelvoite koskee hyvinkin laajasti eri tehtävissä sote-alalla työskenteleviä henkilöitä. Monelle sote-alalla työskentelevälle on tullut täytenä yllätyksenä työnantajiensa arvio siitä, että TTL 48 a § koskettaa kaikkia sosiaalialan työntekijöitä; niin laitoshuoltajia, siistijöitä ja sihteereitä kuin sosiaaliohjaajia, sosiaalityöntekijöitä ja esimerkiksi terapiatyötä tekeviä. Sosiaalityöntekijät ja sosiaalialan johtajat ovat tottuneita lainsoveltajia, koska kaikki työ, mitä sosiaalialalla tehdään, perustuu lain tulkintaan. Tällä kertaa lakia tulkitaan ja sovelletaan kuitenkin mielivaltaisesti. Käytännöt lain täytäntöönpanossa ovat varsin kirjavat.
TTL 48 a §:n 1 momentti
”Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kaikissa tehtävissä, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiille asiakkaille tai potilaille, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, joka ei ole osoittanut, että hänellä on rokotuksen tai enintään kuusi kuukautta aikaisemmin sairastetun laboratoriovarmistetun taudin antama suoja covid-19-tautia vastaan.”
Lainkohdassa todetaan, että rokotevelvoite koskee tehtäviä, joihin liittyy lähikontakti riskiryhmään kuuluvan asiakkaan kanssa. Lähikontaktin aiheuttamaa tartuntariskiä arvioitaessa suositellaan huomioimaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun luonne että tehtävät, joiden suorittamisen liittyy asiakkaan tai potilaan riski saada tartunta.Lähtökohtaisesti lähikontaktiksi voidaan tässä yhteydessä katsoa tilanne, jossa koronainfektio olisi kohtuullisen todennäköinen, jos toisella osapuolella olisi tarttuva koronainfektio. Lähikontaktiksi voidaan Omicron-variantin yleistymisen myötä yleensä katsoa tilanne, jossa henkilöt ovat samassa sisätilassa eikä kohtaaminen ole aivan ohimenevä kuten myös tilanne, jossa ohimenevät kontaktit ovat säännöllisesti toistuvia.
Lähikontaktilla riskiryhmään kuuluvan kanssa voidaankin olettaa tarkoitettavan ensisijaisesti esimerkiksi vanhustenhuollossa tai sairaaloissa työskenteleviä hoivatyöntekijöitä, jotka hoitavat vakavalle tautimuodolle alttiita potilaita. Sosiaalialalla monissa tehtävissä ei anneta hoivaa asiakkaille, eivätkä asiakkaat kuulu vakavan tautimuodon riskiryhmään. Lisäksi sosiaalialalla turvavälit asiakkaaseen voidaan yleensä säilyttää ja monissa tapauksissa tapaamista voidaan siirtää, mikäli työntekijä sairastuu. Tarvittaessa sosiaalialalla pystytään myös tekemään monia työtehtäviä etäyhteyksillä ja tapaamisia voidaan joskus järjestää myös ulkona, jolloin tartuntariski edelleen pienenee.
Myöskään esimerkiksi toimistotyöntekijät ja siistijät eivät juurikaan toimi lähikontaktissa asiakkaan kanssa. Siitä huolimatta useat työnantajat ovat tehneet linjauksen, että mikäli työntekijällä tulee lähikontakti sellaiseen toiseen työntekijään, joka on myöhemmin kontaktissa mahdolliseen riskiryhmäläiseen, välillinen kontakti syntyy. Tartuntaketjut ovat jo niin pitkiä, että on vaikea perustella näiden työntekijöiden kuulumista pykälän soveltamisalan piiriin.
Useimmat lapset, nuoret ja työikäiset eivät kuulu riskiryhmään. Monissa lastensuojelun laitoksissa on kuitenkin katsottu, että vaikka sillä hetkellä ei laitoksessa olisi riskiryhmään kuuluvia asiakkaita, turvaamistoimenpiteitä toteutetaan varmuuden vuoksi siltä varalta, että yksikköön saapuu myöhemmin riskiryhmään kuuluvia henkilöitä. Jopa vapaaehtoisuuteen perustuvissa työikäisten ihmisten palveluissa on nykytilanteessa rokotevelvoitetta tulkittu virheellisesti siten, että kaikki työtehtävät katsotaan TTL 48 a §:n mukaiseksi riskiryhmäläisten kanssa työskentelyksi.
Mikäli oletuksena on, että vain pieni osa asiakkaista kuuluu riskiryhmään, kuten esim. lapsille ja nuorille suunnatuissa palveluissa, voisi riskiryhmiin kuuluvia asiakkaita tai heidän huoltajiaan pyytää ilmoittamaan riskiryhmään kuulumisesta. Asiakkaan suostumuksella tieto voitaisiin kirjata asiakastietoihin rokotusvelvoitetta koskevan väliaikaisen lainsäädännön voimassaoloajaksi.
Lastensuojelussa on ollut jo pitkään valtava vaihtuvuus eikä kaikkia työpaikkoja ole saatu täytettyä. Lastensuojelulakiin on tämän lisäksi säädetty asiakasmitoitukseen enimmäisrajaksi 35 asiakasta työntekijää kohti (LSL 13 b §, HE 170/2021 vp). Yhdenkin työntekijän jäämisellä työyksiköstä pois on kauaskantoiset seuraukset. Lain edellyttämään asiakasmitoitukseen ei välttämättä päästä. Asiakkaiden turvallisuus saattaa vaarantua riittämättömän työntekijäresurssin vuoksi, mikäli rokottamattomia työntekijöitä siirretään pois asiakastyöstä.
Lainkohdassa ei oteta kantaa siihen, kuinka monta koronarokotusta antaa riittävän suojan. Työnantajat ovat voineet hyödyntää lainkohdan soveltamisessa THL:n suosituksiin perustuvaa ohjeistusta, mutta monet työnantajat ovat päätyneet myös erilaisiin tulkintoihin. Joissakin työpaikoissa on riittänyt kaksi rokoteannosta, toisissa työpaikoissa on vaadittu kolme. Jotkut työnantajat ovat soveltaneet pykälää niin, että alle 6 kk aikaisemmin sairastettu tauti ei yksinään riitä, vaan lisäksi vaaditaan 1–2 rokotetta. On myös sairaanhoitopiirejä, joissa sairastetun taudin suojaksi on määritelty vain 3 kk virallisen 6 kk sijaan. Työnantajien erilaiset linjaukset riittävästä suojasta covid-19-tautia vastaan johtavat väistämättä samalla alalla työskentelevien ammattilaisten eriarvoiseen kohteluun.
TTL 48 a §:n 2 momentti
”Työnantajalla on oikeus käsitellä sellaisia työntekijän tai työharjoittelussa olevan opiskelijan terveystietoja, jotka koskevat tämän soveltuvuutta 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin. Tietojen käsittelyssä noudatetaan yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 5 §:n 2 momenttia. Työnantajan on säilytettävä hallussaan olevat työntekijän terveydentilaa koskevat tiedot erillään muista keräämistään henkilötiedoista. Työnantajan on säilytettävä tiedot niin kauan kuin ne ovat tarpeen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevan valvonnan toteuttamiseksi, kuitenkin enintään kolme vuotta siitä, kun 1 momentissa tarkoitettu henkilön soveltuvuutta koskeva arviointi on tehty.”
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 5 §:n 2 momentti
”Terveydentilaa koskevia tietoja saavat käsitellä vain ne henkilöt, jotka näiden tietojen perusteella valmistelevat tai tekevät työsuhdetta koskevia päätöksiä taikka panevat niitä toimeen. Työnantajan on nimettävä nämä henkilöt tai määriteltävä tehtävät, joihin sisältyy terveydentilaa koskevien tietojen käsittelyä. Tietoja käsittelevät henkilöt eivät saa ilmaista näitä tietoja sivulliselle työsuhteen aikana eikä sen päättymisen jälkeen.”
Oma rokotestatus ei pysy vain esihenkilöiden tiedossa, sillä rokottamattomia ja niitä, joilla ei ole täyttä rokotesuojaa, on monissa paikoissa ohjeistettu käyttämään ffp2-maskia sekä lisäksi heidät on ohjattu ruokatunneille ja kahvitauoille erilleen rokotetuista. Näin siitäkin huolimatta, että THL:n mukaan lähikontaktilla tarkoitetaan työntekijän kontaktia potilaaseen tai asiakkaaseen, ei työntekijöiden välisiä kontakteja. Ohjeistus on koettu painostuksena rokotteen ottamiseen sen lisäksi, että siihen liittyy työyhteisöstä ulossulkeva ja perustuslain (PL 6 §) vastainen syrjivä elementti. Työntekijän terveystiedot ovat vuotaneet ulkopuolisille myös työsiirtoihin ja palkanmaksun keskeyttämiseen liittyvissä tilanteissa.
TTL 48 a §:n 3 momentti
”Jos työntekijä ei täytä 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, työnantajan on ensisijaisesti tarjottava työntekijälle muuta työsopimuksen mukaista työtä tai jos tällaista ei ole tarjolla, muuta työntekijälle sopivaa työtä. Jos tällaistakaan työtä ei ole tarjolla tai työntekijä ei suostu sitä vastaanottamaan, työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta työnteon estymisen ajalta, ellei toisin ole sovittu.”
Mikäli työnantaja näkee töiden uudelleenjärjestelyn aidosti tarpeelliseksi, monille rokottamattomille löytyisi työtehtäviä, joita voi suorittaa muun muassa etätöinä, kehittämistehtävinä tai hallinnollisina töinä. Toisten työntekijöiden kanssa toteutettava työnkuvien uudelleensopiminen voisi myös vapauttaa lisää aikaa asiakastyöskentelyyn. Kuntayhtymät ovat kuntien omistuksessa, joten siirtoa sosiaalialan työtehtävistä esimerkiksi kuntien päiväkoteihin ja kouluihin tulisi myös harkita, sillä myös niissä kärsitään työvoimapulasta.
Työnantajan työntekijöihinsä kohdistamat painostuskeinot vähentävät merkittävästi työhyvinvointia, työssä viihtymistä ja jaksamista. Painostuksen alla tehdyt päätökset saavat sosiaalialan työntekijöissä aikaan epäluottamusta työnantajaansa kohtaan, mikä vähentää työntekijöiden sitoutumista työnantajaansa myös pitkällä tähtäimellä.
Jos rokottamattomat työntekijät laitetaan vuodeksi syrjään, asiakasturvallisuus saattaa merkittävästi vaarantua, eivätkä esimerkiksi kaikki lapset ja nuoret välttämättä saa heille kuuluvaa palvelua ajoissa.
