Yttrande om förlängning av coronapasset

Sen lisäksi, ettei Suomessa ole havaittu ylikuolleisuutta kuluneen kahden vuoden aikana, ei myöskään Suomen tehohoitokapasiteetin ole havaittu ylikuormittuneen. Suomen tehohoitokonsortio antoi 28.3.2021 STM:lle lausunnon Suomen tehohoitokapasiteetista (5). Lausunnon perusteella Suomessa on normaalioloissa noin 300 invasiiviseen hengityslaitehoitoon ja siihen liittyvään muuhun tehohoitoon soveltuvaa paikkaa. Tässä luvussa eivät ole mukana lasten teho-osastojen paikat. Keskimäärin teho-osastojen paikoista on yhtäaikaisesti käytössä noin 60–70 %. Lausunnon perusteella teho-osastot kykenevät hoitamaan tehohoitoa vaativia COVID-19-potilaita ilman, että sairaaloiden tarvitsee merkittävästi muuttaa muuta toimintaansa. Lausunnossa todetaan, että jos tehohoidon tarve kasvaa, täytyy tehohoitokapasiteettia lisätä. Se on mahdollista, mutta se edellyttää ei-päivystyksellisen leikkaustoiminnan supistamista, mistä seuraa hoitovelkaa ja mahdollisesti terveyshaittoja. Tällä hetkellä (tammikuu 2022) sairaaloiden tehohoitokapasiteetti ei ole vaarassa ylikuormittua (6).

Koska Suomessa ei ole havaittu ylikuolleisuutta tai tehohoitokapasiteetin ylikuor- mittumista kuluneen kahden pandemiavuoden aikana, voitaneen todeta, että koronavirusinfektio ei ole suurimmalle osalle väestöä vaarallinen.

Jotta tauti voitaisiin Suomessa luokitella yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, tulee tartuntatautilaissa mainittujen kaikkien kolmen edellytyksen täyttyä samanaikaisesti. Koska koronavirus ei ole väestötasolla poikkeavalla tavalla vaarallinen, eikä ole mahdollista, että taudin leviäminen estettäisiin henkilöön tai ihmisryhmään kohdistettavilla toimenpiteillä, katsomme, että koronaviruksen määrittelemiselle yleisvaaralliseksi taudiksi ei ole perusteita ja se tulisi siten poistaa yleisvaarallisten tautien listalta. Näin ollen myöskään koronatodistuksen käytölle ei ole perusteita.

1.2 Koronaviruksen omikron-variantti on lievempi kuin Covid-19-viruksen aiemmat muunnokset

Tällä hetkellä maailmalla on yleisesti vallalla koronaviruksen uusi omikron-variantti, joka havaittiin ensimmäisen kerran eteläafrikkalaisten tutkijoiden toimesta marraskuun 2021 alku- puolella. On hyvin todennäköistä, että variantti oli havaitsemishetkellä jo kiertänyt pidempään eteläisessä Afrikassa ja osin myös muualla.

Variantin pintaproteiinin muutokset ennakoivat kykyä väistää vasta-aineita ja merkittävästi heikentynyttä rokotteiden tai aiemman infektion synnyttämää immuniteettia omikron-infektiota kohtaan. Tämä todennettiin epidemiologisesti, kun tapausmäärät alkoivat voimakkaasti kasvaa Etelä-Afrikassa, etenkin Gautengin alueella marraskuun loppupuolella. Immuniteetin heikkeneminen infektiota kohtaan ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että kyseessä olisi vakava tilanne kansanterveyden kannalta. Immuniteetin heikentyminen on odotettua ja linjassa yleisesti hengitystieviruksiin liittyvän infektioepidemiologisen tietopohjan kanssa. Vaikka omikron-va- riantin leviämisen myötä koronavirusinfektion positiiviset testilöydökset lisääntyivät, ei taudin vakavaa muotoa ja/tai kuoleman tapauksia ole kuitenkaan havaittu lisääntyvässä määrin (7, 8).

Omikron-aallon alkuvaiheilla eteläafrikkalaiset tutkijat ja lääkärit raportoivat, että tauti vaikuttaa huomattavasti lievemmältä eikä kasvavat tapausmäärät kuormita sairaaloita. Tämä on sittemmin vahvistunut niin Etelä-Afrikassa, missä aalto on jo ohi (9, 10), kuin muissakin maissa (11, 12, 13). Omikronin myötä myös kasvava osa (30–50 %) korona-sairaalakäynneiksi tilastoiduista käynneistä ovat ns. sattumalöydöksiä eli potilaat eivät hakeudu hoitoon koronan vuoksi vaan koronan kanssa (13). Lisäksi useat tuoreet laboratoriotutkimukset missä on tutkittu omikronin kykyä lisääntyä keuhkosoluissa ovat linjassa havaitun epidemiologisen ja kliinisen datan kanssa. Tutkimusten johdonmukainen viestin on se, että vaikka omikron on selvästi herkemmin tarttuva, se ei kykene tehokkaasti lisääntymään keuhkosoluissa mikä korreloi vakavan taudinkuvan kanssa (14 15 16 17 18). Tämä viittaa siihen, että omikron on itsessään lievempi kuin aiemmat variantit eli infektio myös täysin rokottamattomassa henkilössä on lievempi.

1.3 Covid-19 virusta vastaan kehitetyt mRNA- ja DNA-rokotteet eivät estä viruksen leviä- mistä

Mikäli viruspandemiaa vastaan aloitetaan rokotusohjelma, sen päätavoitteen tulisi aina olla tautitaakan vähentäminen kustannusvaikuttavalla tavalla, mikä yleisesti tarkoittaa vakavimmassa riskissä olevien ryhmien rokotuksia. Koronavirukseen aloitettiin vuoden 2020 alussa massiivinen koko maapalloa koskeva rokotuskampanja, joka on sittemmin laajennettu jo yli 5-vuotiaisiin perusterveisiin lapsiin, myös Suomessa.

Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella rokotteiden tehon on havaittu laskevan merkittävästi jo kolmen kuukauden kuluttua viimeisimmästä tehosteannoksesta. Tutkimusten perusteella myös täyden rokotussarjan saaneet voivat sairastua koronavirukseen ja joutua sairaalaan sekä tartuttaa tautia eteenpäin (19 20 21 22 23). Kuluvan vuoden (2022) tammikuussa Lancetissa julkaistun tutkimuksen perusteella rokotettujen ja rokottamattomien viruskuormassa ei havaittu eroja (24).

Myös tosielämän (RWE, real-world evidence) tiedot vahvistavat nämä tutkimuslöydökset.

Tanskan viimeisimpien korontilastojen perusteella 1840 diagnosoidusta omikron-tapauksesta 1544 (84 %) oli saanut täyden rokotesarjan (25). Israelista ja Gibraltarilta kantautuu samansuuntaisia uutisia. Molemmissa maissa koronatartunnat ovat lisääntyneet, huolimatta maiden korkeasta rokotekattavuudesta.

Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella nykyiset rokotteet eivät estä rokotuksen ottanutta henkilöä sairastumasta tai tartuttamasta virusta eteenpäin.

Kokoontumiseen tai tilaisuuteen osallistuvien henkilöiden rokotestatus ei indikoi mitään kyseisen tapahtuman terveysturvallisuudesta. Vaikka kaikki tapahtumaan osallistuvat henkilöt olisivat täyden rokotussuojan saaneita, voivat he silti tartuttaa toisilleen ja ympäristöönsä koronavirusta. Edellä sanotun johdosta on selvää, että koronarokotteisiin perustuvan koronatodistuksen käytölle tai sen laajentamiselle ei ole perusteita tämänhetkisen epidemiologisen tai lääketieteellisen näytön valossa.

2 Korontodistuksen haitalliset sosiaaliset vaikutukset

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on sitouduttu YK:n lapsen oikeuksien so- pimukseen perustuvan kansallisen lapsistrategian laatimiseen. Hallitus asetti parlamentaarisen komitean valmistelemaan lapsen oikeuksiin perustuvaa strategiaa, joka julkaistiin 23.2.2021.

Strategian mukaan sen tavoitteena on vahvistaa hallinnon ja päätöksenteon lapsenoikeusperustaisuutta. Lisäksi sen avulla on mahdollista luoda kattava, johdonmukainen ja tavoitteellinen toimintapolitiikka lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi. Lapsistrategialla pyritään kokonaisuudessa saamaan lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi säännönmukaiseksi osaksi kaikkea lapsiin liittyvää päätöksentekoa ja toimintaa.

Ehdotukseen tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta ja koronatodistuksen käytön laajentamisesta ei sisälly minkäänlaista aitoa lapsivaikutusten arviointia. Koronatodistuksen vaikutuksia 12–16 vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin tarkasteltiin vain erittäin kapeasta teknisestä näkökulmasta keskittyen esimerkiksi lapsen ja nuoren mahdollisuu-teen ladata koronatodistus Omakannasta.

Vaikka koronatodistusta ei voi lain mukaan edellyttää alle 16-vuotiailta, sen vaatiminen lasten ja nuorten muilta perheenjäseniltä ja lähiyhteisöltä johtaa siihen, että passin tosiasiasiallinen vaikutus ulottuu myös lapsiin ja nuoriin. Pienet lapset eivät voi käydä ilman vanhempiaan esimerkiksi uimahallissa, elokuvateatterissa, leikkipuistoissa tai ylipäätään osallistua mihinkään toimintaan tai harrastuksiin, joissa vanhemmilla on lasta tukeva ja avustava rooli. Koronatodistuksen edellyttäminen lapsen huoltajalta siten käytännössä estäisi koronatodistuksettomien vanhempien lasten osallistumisen kyseiseen toimintaan ja myötävaikuttaisi koronatodistuksettomien perheiden lasten syrjäytymiseen tavanomaisista lasten harrastuksista ja aktiviteeteista. Lapsen ja nuoren psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on myös erityisen tärkeää, että perhe voi viettää vapaa-aikaa monenlaisen yhteisen tekemisen äärellä. Tämän mahdollisuuden koronatodistusvaatimus evää rokottamattomien vanhempien lapsilta ja nuorilta. Toisaalta koronatodistusvaatimus syrjäyttää myös vanhempia lastensa elämästä esimerkiksi estämällä heitä osallistumasta lapsensa tärkeisiin harrastuksiin, kilpailuihin ja juhlatilaisuuksiin.

Lasten ja nuorten sosiaalisen kanssakäymisen, liikkumisen ja harrastamisen vaikeuttaminen eriarvoistaa lapsia ja nuoria sekä lisää jo entuudestaan haavoittuvassa asemassa olevien syrjäytymisvaaraa. Toisaalta myös yli 16-vuotiaat teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ovat vaarassa menettää otteen elämästään, mikäli heidän sosiaalisia- ja muita yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksiaan kavennetaan. Jos koronatodistusta vaaditaan esimerkiksi työharjoitteluun osallistumisen edellytyksenä, tilanne voi pahimmassa tapauksessa johtaa opiskelujen keskeytymiseen, nuorten ammatillisten haaveiden romuttumiseen ja tulevaisuuden toivon menettämiseen.

Lääketieteen etiikan mukaan ihmisen ei koskaan pitäisi joutua osallistumaan minkäänlaiseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen epäsuorasti tai suorasti pakotettuna. Koronatodistuksen puolesta esitetyissä julkisissa argumenteissa sen käyttöä on perusteltu myös vetoamalla sen vaikutukseen painostamisvälineenä. Perustelujen mukaan pelko ulossulkemisesta saa ihmiset ottamaan rokotuksen. Koronatodistuksen käytännössä ilmenevä syrjintävaikutus saa aikaan pitkälle ulottuvia kielteisiä seurauksia. Lasten ja nuorten kokemus omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan on pandemian aikana heikentynyt. Koettu sosiaalinen painostus ja syrjintä näkyvät monenlaisena mielenterveyden oireiluna ja ongelmina, esimerkiksi tyttöjen masennus- ja ahdistusoireilu sekä lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on vii- meisen parin vuoden aikana yleistynyt.

Koronatodistuksen vaatiminen johtaa yhteiskunnan eri alueille ulottuvaan sosiaaliseen ulossulkemiseen. Tiedossa on, että koronatodistusta on vaadittu esimerkiksi toisen asteen opiskelijoiden järjestämissä tapahtumissa. Joidenkin ihmisten osallistumisen estävä toiminta saa henkisen ja sosiaalisen väkivallan tunnusmerkkejä. Lisäksi koronatodistuksen käytön laajentaminen voimistaa väestön segregaatiota ja polarisaatiota. Esimerkiksi julkisuudessa ovat yleistyneet ns. vihapuheen tunnusmerkit täyttävät puheenvuorot rokottamattomia ihmisiä kohtaan. Näitä puheenvuoroja lukevat myös lapset ja nuoret, ja ne vaikuttavat myös heihin. Vaarana on, että vuosikausien työ osallisuuden, yhdenvertaisuuden, syrjimättömyyden ja kiusaamisen ehkäisyn sekä hyvinvoinnin edistämisen hyväksi menee nyt hukkaan.

Terveiden ihmisten ulossulkeminen normaalista arkielämästä, osallistumisesta, harrastamisesta ja työnteosta on mielivaltaa, jolla on haitallisia yhteiskunnallisia seurauksia. Erityisellä tavalla ulossulkeminen vaikuttaa lapsiin ja nuoriin mutta myös niihin, joiden hyvinvoinnin osallistumismahdollisuuksien kaventuminen vaarantaa.

Koronatodistus ja kansaa jakavat pakkokeinot ovat uhka ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Ne vähentävät ihmisten luottamusta viranomaisiin ja heikentävät yhteiskuntarauhaa ylläpitäviä sosiaalisia rakenteita (26, 27, 28).

3 Koronatodistuksen yhteys kansalliseen digiturvallisuuteen

EU:n digitaalisen koronatodistuksen käyttöönoton yhteydessä tavoitteena oli ennen kaikkea helpottaa turvallista ja vapaata liikkumista EU-valtioiden välillä. Sittemmin koronatodistuksen käyttö on laajentunut EU-valtioiden sisäisiin toimintoihin, ja käsillä olevassa lainsäädäntöehdotuksessa koronatodistusta ehdotetaan otettavaksi jopa vapaaehtoiseen käyttöön myös tilanteissa, joissa toiminnanharjoittajiin ei kohdistu mitään rajoituksia. Lisäksi vireillä on prosessi, jossa EU:n digitaalinen koronatodistus on tarkoitus muuttaa EU:n digitaaliseksi rokotetodistukseksi (29).

Mikäli nykymuotoinen koronatodistus muutetaan EU:n digitaaliseksi rokotetodistukseksi ja sen käyttöä edellytettäisiin kansalaisilta myös maan sisäisten palveluiden saamiseksi ja/tai työelämässä toimimiseksi, tulisi asiaa käsitellä paljon nykyistä laajemmin eikä suinkaan nopeutetulla aikataululla, ainoastaan yhden ministeriön toimesta. Korona- tai rokotetodistuksen käytön tai sen laajentamisen ei tulisi olla vain yhden ministeriön (STM) lausunnon ja lainvalmistelun varassa, vaan lainsäädäntöhanke EU:n digitaalisesta rokotetodistuksesta tulisi käsitellä laajasti yhteistyössä sisäministeriön, puolustusministeriön, oikeusministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.

4 Lakimuutoksen tavoitteita ei ole edes teoriassa mahdollista saavuttaa esitetyillä toimenpiteillä

Koronatodistuksen laajentamista koskevalla lakimuutoksella on useita tavoitteita, joita ei ole lainkaan mahdollista saavuttaa esitetyillä toimenpiteillä tai joiden saavuttamiseksi on osoitettavissa selkeästi tehokkaampia keinoja, jotka eivät johda tietyn väestöryhmän perus- oikeuksien rajoittamiseen.

Koronatodistuksen käytön laajentamisella pyritään mahdollistamaan tapahtumien, tilaisuuksien ja kokoontumisten terveysturvallinen järjestäminen ja erilaisten palvelujen terveysturvallinen käyttö. Tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa koronatodistuksella, koska henkilön rokotestatus ei kerro siitä, voiko hän sairastua koronatautiin tai tartuttaa koronavirusta muihin henkilöihin.

Lakimuutoksella tavoitellaan välillisesti koko väestön oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämä tavoite olisi mahdollista saavuttaa myös ilman perusoikeuksien rajoittamista resursoimalla terveydenhuoltojärjestelmää riittävällä tavalla. Koronatodistus ei siten ole kyseisen tavoitteen kannalta välttämätön tai oikeasuhtainen toimenpide.

Koronatodistuksen käytön laajentamisen tavoitteena on ehkäistä tartuntoja ja vähentää koronaviruksen leviämistä. Tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa lakimuutoksessa tarkoitetulla toimenpiteellä, koska koronavirus kiertää rokotesuojaa ja myös rokotetut tartuttavat tautia kanssaihmisiin.

Koronatodistuksen käytön laajentamisella tavoitteeksi on esitetty myös koronaepidemiasta eniten kärsineiden alojen elinkeinovapauden turvaaminen ja kyseisten alojen työntekijöiden oikeus työhön. Mainitut elinkeinovapauden rajoitukset ovat hallinnon ja viranomaisten asettamia, eikä tällaisten haittavaikutusten poistamisen tulisi kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta tapahtua yhden väestöryhmän perusoikeuksia rajoittamalla. Oikeasuhtainen, laillinen keino elinkeinovapauden turvaamiseksi olisi hallinnollisesti poistaa kyseisten elinkeinojen rajoitukset.

Koronatodistuksen käytön laajentamisella pyrittäisiin niin ikään turvaamaan kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Tämän osalta on huomioita, mitä suurempi jonkin perusoikeuden toteutumatta jäämisen aste tai sen rajoitus on, sitä tärkeämpää tulee olla toisen punnittavana olevan perusoikeuden toteutuminen. Mitä intensiivisemmin jotakin perusoikeutta rajoitetaan, sitä varmempia rajoitusta perustelevien syiden tulee olla. Tietyn väestönosan yhdenvertaisuuteen ja kokoontumis- ja liikkumisvapauteen liittyvät perusoikeuksien rajoitukset eivät ole oikeasuhtaisia toisen väestönosan kulttuuristen perusoikeuksien turvaamiseksi.

Koronatodistuksen käytön laajentamisen tavoitteena on, että erityisesti henkilöt, joiden riski sairastua vakavasti koronataudin seurauksena on pienentynyt joko rokotussuojan tai sairastetun taudin ansiosta, voivat osallistua mahdollisimman vapaasti yhteiskunnan eri toimintoihin. Riski sairastua vakavasti koronatautiin riippuu monesta eri tekijästä, kuten iästä, ylipainosta, sukupuolesta ja perussairauksista – ei pelkästään henkilön rokotestatuksesta tai taudin aikaisemmasta sairastamisesta. Rokottamattoman nuoren (alle 40-v), perusterveen ja/tai normaalipainoisen riski sairastua vakavaan koronatautiin on pienempi kuin esimerkiksi täyden rokotussuojan saaneen riskiryhmään kuuluvan henkilön vastaava riski. Keskeisten perusoikeuksien rajoittaminen sattumanvaraisen riskitekijän – kuten rokotestatuksen – perusteella ei ole oikeasuhtaista eikä hyväksyttävää esitetyn tavoitteen saavuttamiseksi.

5 Perusoikeuksien rajoitusten oikeuttamisperusteet

Koronatodistuksen käytön laajentamisella sallitaan lain tasoisesti ihmisten syrjiminen terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Vaikka lain tavoitteet – koronavirustaudin leviämisen estäminen ja terveydenhuollon kantokyvyn turvaaminen – ovat tavoitteina hyväksyttäviä, ei koronatodistuksen edellyttäminen asiakkaiden ja osallistujien valintakriteerinä ole kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi oikeasuhtainen. Kuten edellä on todettu, koronatodistuksella ei ole edes teoriassa mahdollista saavuttaa lailla tavoiteltuja päämääriä.

Perusoikeuksien rajoitusten tulee olla välttämättömiä, oikeasuhtaisia, täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Lainsäätäjän on pystyttävä tarkasti perustelemaan ja näyttämään toteen, miksi jotakin perusoikeutta on aivan välttämätöntä rajoittaa.

5.1 Perusoikeusrajoituksien oikeasuhtaisuus

Ongelmallisinta koronatodistuksen laajentamista koskevassa lainsäädäntöhankkeessa perusoikeusrajoituksien kannalta on suhteellisuusperiaatteen toteuttamisen laiminlyönti. Jotta ehdotettu toimenpide olisi oikeasuhtainen, olisi koronatodistuksen laajentamisen tehokkuus oltava selkeästi todettavissa, ja tasapaino yhteiskunnan tarpeiden ja yksilönvapauksien välillä huolellisesti punnittu. Missään ei ole esitetty laskelmia ja näyttöä siitä, millä tavalla koronatodistuksen esittäminen vähentäisi tartuntoja tai parantaisi terveysturvallisuutta. Tällaista näyttöä tai todistusaineistoa ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Nykymuotoisella koronatodistuksella ei ole osoitettu olevan terveysturvallisuutta tai terveydenhuollon kantokykyä edistävää vaikutusta, eikä sen ole osoitettu johtaneen elinkeinovapauden tai kulttuuristen oikeuksien täysimääräisempään toteutumiseen, eikä sillä ole pystytty suojelemaan sairastumiselta sen paremmin riskiryhmiä, rokottamattomia kuin rokotettujakaan.

Jotta koronatodistuksen kaltainen perusoikeuksia rajoittava työkalu voitaisiin ottaa käyttöön ja sen käyttöä entisestään laajentaa, olisi sen toimivuus tavoitteiden saavuttamiseksi todennettava. Vaikka viranomaiset eivät ole esittäneet minkäänlaista dataa tai tutkimustietoa nykymuotoisen koronapassin vaikuttavuudesta, lainsäädäntöehdotuksessa esitetyillä mielipiteenomaisilla toteamuksilla pyritään perustelemaan kansalaisten perusoikeuksien rajoittamista jatkossa vielä voimakkaammin ja ennalta-arvaamattomammin.

Koronatodistuksen tehottomuutta ja tosiasiallista vaikutuksettomuutta korostavat Suomessa ja muualla EU:ssa koronatodistuksen käytöstä saadut kokemukset, joiden valossa koronatodistuksella ei ole ollut minkäänlaista hidastavaa vaikutusta tartuntojen leviämiseen tai terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseen. Koronatodistuksen esittämismahdollisuus on päinvastoin edesauttanut tartuntaryppäiden muodostumista ja terveysturvallisuutta vaarantavaa käyttäytymistä ja toimintaa. Tätä taustaa vasten on selvää, ettei koronatodistuksen laajentaminen olisi oikeasuhtainen tai tehokas toimenpide epidemiatilanteen hallitsemiseksi tai väestönosan perusoikeuksien rajoittamiseksi.

Mikäli lainsäädäntöhankkeen mukainen koronatodistuksen käytön laajentaminen toteutetaan, tulee vähimmäisedellytyksenä nimetä viranomainen, jonka tehtävä on kerätä vaikuttavuusdataa siitä, miten koronatodistuksen käyttö edistää lainsäädännöllä tavoiteltuja päämääriä. Tehtävään tulee osoittaa riittävästi resursseja johtuen sen haasteellisuudesta ja laaja-alaisuudesta, ja vaikuttavuuden mittaamis- ja seurantatavat on arvioitava ja päätettävä jo rajoituksia säädettäessä.

Koronatodistuksen käytössä on kyse tietyn ihmisryhmän, rokottamattomien, perusoikeuksien rajoittamisesta. Perusoikeuksien rajoituksilla on oltava erittäin vankat ja kattavat perustelut, mikä ei heijastu millään tavalla lausuntokierroksella olevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Perusteluksi ei riitä pelkästään se, että vedotaan yleisellä tasolla koronatautiin, sen levinneisyyteen tai terveydenhuoltoa rasittavaan vaikutukseen. Perusoikeusrajoitusten lailliseksi toteuttamiseksi tulee lain valmistelumateriaaliin kirjata punninta siitä,

• onko tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä vaihtoehtoisia keinoja, joilla puututaan perusoikeuksiin vähemmän,

• millainen hyöty-haitta-suhde eri toimintavaihtoehdoilla on,

• miksi eri vaihtoehdoista otetaan käyttöön juuri valitut toimenpiteet,

• millä tavalla toimenpiteiden odotetaan vaikuttavan ja missä laajuudessa ja

• mihin valittujen toimenpiteiden vaikuttavuus tavoitteiden saavuttamiseksi perustuu ja miten sitä tullaan tilastoimaan ja seuraamaan.

Mikäli laajennetun koronatodistuksen tavoitteena on toimia kannustimena koronarokotteen ottamiseen, tulisi tämä ilmaista avoimesti lainvalmistelussa, etenkin sen vuoksi, että koronatodistuksen käytön vaikutus koronataudin leviämiseen voi olla jopa negatiivinen eli sairastavuutta lisäävä (30).

5.2 Perusoikeusrajoituksien välttämättömyys

Hallituksen esityksessä arvioidaan, että sellaiset toimijat, joiden asiakkaista valtaosa vastustaa koronatodistusta, eivät tule hyödyntämään vapaaehtoista todistusta. Tältä osin on huomioitava, että hallituksen esityksen perusteluissa jo itsessään hyväksytään se, että toiminnanharjoittajien toimintatapa ja palvelut tulevat asiakkaiden ja osallistujien toiveiden ja mielipiteiden perusteella eriytymään koronatodistusta edellyttäviin ja koronatodistuksesta vapautettuihin tapahtumiin ja palveluihin. Lakimuutoksen tavoitteiden näkökulmasta tämä on ongelmallista, koska tällä tavalla lainsäädännössä itsessään jo hyväksytään, että lain tavoitteet, kuten terveysturvallisuuden tavoitteleminen eivät ole välttämättömiä. Lainsäädäntöehdotukseen kirjattu toiminnanharjoittajan pitkän aikavälin suunnittelun helpottaminen sen sijaan ei voi olla perusoikeusrajoituksien perusteena.

Mikäli alueella ei ole voimassa olevia rajoituksia, on oletuksena, että kyseisen alueen tartuntatautitilanne ei ole huolestuttava. Tällaisessa tapauksessa on selvää, että ihmisten keskeisten perusoikeuksien rajoitukset ja yhdenvertaisuuden loukkaaminen ei ole perusteltavissa terveysturvallisuudella tai terveydenhuollon kantokyvyn turvaamisella lainkaan. Lainsäädännössä tulisi läpinäkyvästi ja avoimesti perustella, mikä välttämätön syy perusoikeusrajoitusten taustalla tällaisessa tilanteessa on.

Yksilönvapauksien ja perusoikeuksien rajoittaminen on mahdollista tietyin edellytyksin, mutta tällaisten rajoitusten tulee olla mahdollisimman lyhytkestoisia ja voimassa vain sen aikaa kuin se on välttämätöntä. Lakimuutoksen on suunniteltu olevan voimassa 30.6.2022 saakka. On mahdollista, että jo esimerkiksi maalis-huhtikuussa tautitilanne on parantunut niin merkittävästi, että perusoikeuksien rajoituksille ei ole enää perusteita sen paremmin rokotettujen kuin rokottamattomienkaan osalta. Perusoikeuksien rajoittaminen pitempään kuin on välttämätöntä ei ole oikeasuhtaista tai välttämätöntä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi.

YK:n ihmisoikeuskomitea on huomauttanut 29. yleiskommentissaan [3], ettei mikä tahansa katastrofi tai häiriö yhteiskunnalle välttämättä riitä perusteeksi perusoikeuksien rajoittamiselle. Etenkin jos rajoituksia tehdään muussa kuin sotatilanteessa, tulee niiden välttämättömyys todeta erityisen selvästi. Jotta keskeisten perusoikeuksien, kuten kokoontumisvapauden ja yhdenvertaisuuden rajoittaminen esimerkiksi terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseksi olisi oikeutettua, tulisi terveydenhuollon kantokyvyn ylittymisen olla mittakaavaltaan niin tuhoisa (vrt. STM:n oma pandemiamääritelmä), että se vaikuttaisi nykyistä olennaisesti laajemmin yhteiskunnan eri toimintoihin. Kuten edellä on todettu, koronatauti itsessään ei ole niin vaarallinen, että se olisi aiheuttanut Suomessa ylikuolleisuutta missään vaiheessa epidemian aikana.

5.3 Perusoikeusrajoituksien täsmällisyys ja tarkkarajaisuus

Perusoikeuksien rajoitusten on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Hallituksen esityksen mukaan toiminnanharjoittaja voi halutessaan edellyttää osallistujilta tai asiakkailta koronatodistuksen esittämistä. ”Voi halutessaan” ei ole perusoikeuden rajoituksen näkökulmasta riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen syy epäyhdenvertaiseen kohteluun. Hallituksen esitysluonnoksessa ei oteta kantaa siihen, miten usein toiminnanharjoittaja voi muuttaa mieltään ja millainen vaikutus tällä on mm. kuluttajansuojan toteutumiseen. Toiminnanharjoittajan ”voi halutessaan”-toteuttaminen johtaisi pahimmillaan täysin mielivaltaiseen lopputulokseen.

Hallituksen esityksestä puuttuu kokonaan pohdinta siitä, mitä ovat ”välttämättömät tarvikkeet”, joiden hankkimiseksi koronatodistusta ei voida edellyttää. Katsotaanko välttämättömiksi tarvikkeiksi vaatteet, harrastusvälineet, kirjat, huonekalut, tietoliikennevälineet, puhelimet tai polttoaineet? Mitä on ”välttämätön omaisuuden kunnossapito” ja eikö pelkästään hyödyllinen omaisuuden kunnossapito ole sallittua rokottamattomille, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia negatiivista koronatestitulosta? Onko uimahalli liikuntapalveluna lakisääteinen palvelu? Voitaisiinko rokottamattomat rajata esimerkiksi pankkipalveluiden ulkopuolelle, jos pankkipalvelut katsotaan ei-lakisääteisiksi palveluiksi?

Sääntelyn tarkkarajaisuus on olennaisen tärkeää tilanteessa, jossa toiminnanharjoittajat voivat oman mielensä mukaan – eli mielivaltaisesti – ottaa käyttöön syrjiviä ja osalle väestöstä haitallisia toimintatapoja toiminnassaan.

Lainsäädäntöön tulee sisällyttää ohjeet siitä, mille viranomaiselle ja millä tavoin kansa- lainen voi tehdä valituksen, jos koronatodistusta koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan väärin esimerkiksi aluehallintovirastojen tai toiminnanharjoittajien toimesta.

5.4  Hallituksen esitysluonnoksen perusteluista

Hallituksen esityksessä todetaan, että suunniteltu ”sääntely osaltaan edistää valtiosäännössä turvattuja yksilön vapauden ja oikeuksien toteutumista sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa”. Tätä toteamusta ei ole perusteltu millään tavalla. On huolestuttavaa, jos perustuslakiin kirjattuja oikeuksia voidaan loukata tai rajoittaa pelkästään väittämällä, että lainsää- däntö edistää perusoikeuksien toteutumista ilman, että väittämää on perusteltu tai toteennäy- tetty lakiesityksessä yksityiskohtaisesti. Lääketieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuk- sen valossa koronatodistuksen vaikutus on voimakkaasti päinvastainen kuin mitä hallituksen esityksessä perustelemattomasti väitetään. Niin ikään hallituksen esityksessä todetaan, että ”Jos henkilö ei lääketieteellisestä tai muusta syystä ota rokotetta, hän saa halutessaan koronatodistuksen tuoreella negatiivisella covid-19-testituloksella”. Käytännössä tämä mahdollisuus ei toteudu, koska julkisesti rahoitettuun koronatestiin pääsyä on merkittävästi rajoitettu mm. kapasiteettiongelmien ja kustannusvaikutusten vuoksi. Yksityisten testien korkeat hinnat johtavat siihen, että vain varakkaammalla väestönosalla saattaa olla tosiallinen mahdollisuus hankkia koronatodistus ilman rokotetta. Tältä osin ehdotettu lainsäädäntö tosiasiallisesti syrjisi vähävaraisempaa väestönosaa.

Koronatestauksen kapasiteettiongelmat ja tähän liittyvä testaukseen pääsyn rajoittaminen ovat johtaneet myös siihen, että taudin sairastaneet eivät välttämättä ole saaneet asianmukaista, testillä todennettua merkintää koronatodistukseensa. Tämä on ongelmallista henkilön perusoikeuksien toteutumisen kannalta ottaen huomioon, että koronatodistusmerkin- nän puuttuminen rajoittaa välittömästi henkilön mahdollisuutta palvelujen käyttöön ja osallis- tumista yhteiskuntaan. Mikäli käytännöksi yleistyy, että koronataudin sairastamista koskeva merkintä voidaan kirjata pelkän diagnoosin perusteella ilman virallista testiä (oirekuvan ja/tai epätarkan kotitestin perusteella), johtaa se tilanteeseen, jossa lääkärille jää toimivalta ja vastuu arvioida, onko henkilö sairastunut koronataudin ja siten oikeutettu toimimaan yhdenvertaisesti yhteiskunnassa.

Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että ”perustuslakivaliokunnan mukaan sillä on mer- kitystä, että sääntely on luonteeltaan mahdollistavaa”. Ehdotuksen mukaisessa tilanteessa, jossa sääntely on luonteeltaan yksinomaan ihmisryhmän toimintaa rajoittavaa eikä toisaalta mahdollista mitään lisävapauksia muullekaan väestönosalle, tulee perusoikeusrajoituksiin suhtautua entistä pidättyväisemmin.

5.5  Lääketieteellisten toimenpiteiden tulee olla tosiasiallisesti vapaaehtoisuuteen perustuvia

Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on todennut, yhteiskunnan etua ja yksilön oi- keuksia tulee punnita oikeudenmukaisella tavalla (Soering v. United Kingdom [89]31). Lisäksi Euroopan neuvosto on painottanut, että vaikka koronatodistuksen tapainen työkalu voi olla ih- misoikeuskäytännön näkökulmasta sallittua, sen käyttämisessä pitää noudattaa erityistä varo- vaisuutta, eikä sen vaatiminen voi olla pakollista (32). Euroopan neuvoston päätöslauselmassa 2361 korostetaan, että koronarokotteen tulee olla vapaaehtoinen, ja että ketään ei saa painostaa poliittisesti, sosiaalisesti tai millään muulla tavalla ottamaan rokotetta (7.3.1). Pää- töslauselman mukaan ketään ei saa syrjiä sen vuoksi, että hän ei ole ottanut rokotetta, johtuen mahdollisista terveysriskeistä tai siitä, ettei kyseinen henkilö ole halunnut ottaa roko- tetta (7.3.2). Nämä huomiot perustuvat Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Vaikka koronatodistuksen laajentaminen ei itsessään toimisi rokotepakkona, se loisi erittäin suurta painetta ro- kotteen ottamiselle myös omien vakaumusten tai terveydentilaan liittyvien vasta-aiheiden vastaisesti, ja saattaisi kannustaa yrityksiä jaottelemaan asiakkaita terveystietojen tai mielipiteiden perusteella, mikä on suoraan tulkittavissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14. artiklan vastaiseksi syrjinnäksi.

On myös huomioitava, että yksilönvapauteen kuuluu jossain määrin oikeus toimia itselleen riskialttiilla tavalla, kuten EIT on päätöksessään Pretty v. UK [62] todennut33. Jopa silloin kun kyseessä on omaa henkeä uhkaava valinta, sanktioiden määrääminen kyseisestä toiminnasta ei välttämättä ole sallittua. Koska koronarokotteen vaikutuksena on oman itsensä suojeleminen vakavalta koronataudilta eikä sillä toisaalta voi merkittävästi vähentää taudin tarttumista tai tartuttamista, herää kysymys missä määrin riskin ottamista oman terveyden kohdalla (jättämällä rokotteen ottamatta) voi sanktioida rajoittamalla perusoikeuksia.

=== ===

Edellä esitetyillä perusteilla katsomme, että ehdotettu EU:n digitaalisen koronatodistuksen laajentaminen kansallisesti toiminnanharjoittajien vapaavalintaiseen käyttöön ei ole Suomen perustuslain mukaista, ei perustu lääketieteelliseen näyttöön ja aiheuttaa vakavia ja pitkäaikaisia kielteisiä yhteiskunnallisia seurauksia.

Helsingissä, 14. päivänä tammikuuta 2022

Järjen ääni ry

Mats Rönnback LT