Tartuntatautilain 58 i §:llä säädettiin EU:n koronatodistuksen eli koronapassin kansallisesta käytöstä vaihtoehtona viranomaispäätöksin asetetuille velvoitteille ja rajoituksille. Koronapassia kuvattiin lainvalmisteluaineistossa terveysturvallisen toiminnan ja elinkeinon harjoittamisen ”mahdollistajana”, vaikka todellisuudessa kyse oli välineestä, jolla pyrittiin poistamaan hallinnon itse asettamia kokoontumis- ja muita rajoituksia yhden väestöryhmän, eli vapaaehtoiseksi säädetyn rokotteen ottamatta jättäneiden perusoikeuksia rajoittamalla.
Passin sai ottaa käyttöön 16.10.2021, mutta se ei toiminut suunnitellulla tavalla, vaan tartunnat nousivat tasaisesti passin käytöstä huolimatta ja räjähtivät käsiin joulukuussa. Tämän seurauksena koronapassin käyttö vaihtoehtona rajoituksille kiellettiin ravintoloissa 28.12.2021 ja yleisötilaisuuksissa ja asiakastiloissa 30.12.2021 lukien.
Samoihin aikoihin sosiaali- ja terveysministeriön johdolla käynnistettiin kaksi lainsäädäntöhanketta koronapassin käytön laajentamiseksi: 1) koronapassin käytön mahdollistaminen toiminnanharjoittajan vapaavalintaisella päätöksellä myös silloin, kun rajoituksia ei olisi voimassa sekä 2) työelämän koronapassi tai sitä vastaava menettely työ- ja elinkeinoelämän tarkoituksiin. Edellä mainittuja lainsäädäntöhankkeita on viety eteenpäin siitä huolimatta, että koronapassi osoittautui täysin epäonnistuneeksi välineeksi terveysturvallisuuden takaajana ja tartuntojen hillitsijänä.
Joulukuussa Suomeen rantautui koronaviruksen uusi variantti, omikron. Omikron on olennaisesti herkemmin tarttuva kuin sitä edeltänyt delta-variantti ja se aiheuttaa valtaosalle entistäkin lievemmän taudin. Omikronin tultua valtavariantiksi on tehohoidon kuormitus pysynyt melko vakaana huolimatta siitä, että tartuntojen määrä yli kymmenkertaistunut aikaisempaan nähden. Koronapotilaat veivät tammikuussa 2022 Suomen sairaalapaikoista n. 2,5 %. 1
Poikkeuksellisinakin aikoina perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää yleisten rajoitusedellytysten ohella välttämättömyyttä, oikeasuhtaisuutta ja perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttävää tavoitetta. Lainsäädännössä ilmaistut tavoitteet – terveysturvallisuus, tartuntojen vähentäminen ja terveydenhuollon kapasiteetin turvaaminen – ovat ilman muuta hyväksyttäviä ja kannatettavia, mutta tavoitteiden saavuttamiseksi valitut keinot eivät ole tavoitteiden saavuttamiseksi toimivia, välttämättömiä tai oikeasuhtaisia.
Perusoikeuksia ehdollistava koronapassi
EU:n koronatodistuksen kansallista käyttöä koskevan tartuntatautilain 58 i §:n perustuslainmukaisuusarviointia on kritisoinut Lapin yliopiston julkisoikeuden dosentti Matti Muukkonen kiinnittämällä huomiota siihen, että lainsäädännössä terveet rokottamattomat asetettiin epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa muihin ihmisiin sillä perusteella, että he eivät olleet ottaneet vapaaehtoista rokotusta.2 Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen on todennut, että rokotekattavuuden lisääminen ei ole itsessään hyväksyttävä peruste rokotepassin avulla toteutettavalle perusoikeuksien rajoittamiselle.3 Helsingin yliopiston julkisoikeuden professori Toomas Kotkas on kirjoituksessaan todennut, että rokotepassilla ei voida luoda rokotetuille ”erioikeuksia”, kuten esimerkiksi pääsyä ravintolaan tai osallistumisoikeutta harrastuksiin siten, että rokottamattomilta kiellettäisiin em. tilaisuuksiin pääsy kokonaan rokottamattomuuden johdosta.4 Valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiaisen mukaan koronatodistus ei ole hyväksyttävä, jos se ei ole epidemiologisesta näkökulmasta epidemian hallinnan kannalta välttämätön.
Jos välttämättömyyskynnys ei ylity, pitäisi koronapassisäännös kumota oikeudettomana perusoikeusrajoituksena. Näin poliitikot eivät ole kuitenkaan toimineet, vaan perusoikeusrajoitus on säilynyt lainsäädännössämme ”jäädytettynä”, vähän kuin entisaikoina koivunvitsa eteishyllyllä lapsille pelotteena. Rautiaisen mukaan korona-aikana yhteiskuntaan vaikuttaisi syntyneen ”kunniattomien huono-osaisten” tai ”vääränlaisten ihmisten” ryhmiä, joiden asemaa ei tarvitse arvioida perustuslakikontrollissa yhtä huolellisesti kuin keskivertoihmisen asemaa.5 Samaan yhdenvertaisuusproblematiikkaan on kiinnittänyt huomiota myös Muukkonen. On erittäin huolestuttavaa, ettei perustuslakivaliokunta tai sen kuulemat valtiosääntöoikeuden asiantuntijat ole kyenneet tunnistamaan koronapassia koskeneessa käsittelyssä edellä mainittuja, varsin ilmeisiä perusoikeusjännitteitä.
On huomioitava, että vasta aivan viime aikoina koronapassia on alettu perustella rokottamattomien suojelemisella, kun aikaisemmin passin tavoitteena oli luoda rokotetuille terveysturvallinen tila ja vähentää tartuntojen leviämistä. Yhä avoimemmin koronapassia on perusteltu rokotuskattavuuden nostamisella eli sosiaalisella painostuksella, joka voidaan rinnastaa sanktioituun rokotepakkoon. Keskusteluun on Euroopan komission puheenjohtaja von der Leyenin aloitteesta tuotu myös väestön pakkorokotus, joka Suomessa perustuisi Ttl 47 §:ään. Pakkorokotusten puoltajat ovat perustelleet tulkintaansa mm. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisulla Vavřička ym. v. Tšekin tasavalta. Menemättä tarkemmin ratkaisun yksityiskohtiin voidaan todeta, että se ei ole sovellettavissa nyt käsillä olevaan tilanteeseen huomioiden mm. muuttunut epidemiatilanne omikron-variantin myötä, rokotteen epäonnistuminen taudin leviämisen estämisessä, ja lisäksi se, että tieto rokotteiden pitkäaikaisvaikutuksista puuttuu. Tällä hetkellä on oikeustieteilijöiden keskuudessa lähestulkoon konsensus, että nykyisessä epidemiatilanteessa pakkorokotuksen edellytykset eivät täyty. Tästä seuraa, ettei sosiaalisen pakon kautta koronapassilla ajettava ”rokotuspakko” täytä välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden kriteereitä.
Koronatodistuksen käytöllä on myös yhteiskunnallisia haittavaikutuksia, jotka tulee huomioida koronapassisääntelyn oikeasuhtaisuutta tarkasteltaessa. Erityisesti pienyrityksiin kohdistuneet, jo kohta kaksi vuotta kestäneet sulkutoimet, ovat aiheuttaneet yrityksille, yrittäjille ja niiden henkilökunnalle merkittävää taloudellista ja henkistä vahinkoa sekä ylimääräistä byrokratiaa. Koronapassin käyttö lisää näitä entisestään ja voi vaikeuttaa asiakaskohtaamisia. THL ei enää kannata koronapassia, koska rokotuksilla ei nykytiedon perusteella voida merkittävästi estää omikronmuunnoksen tartuntoja, vaan ainoastaan vakavaa tautia. THL ei kannata myöskään koronapassin muuttamista rokotepassiksi, koska näkee sen kansanterveydellisesti huonona vaihtoehtona; rokotepassi sulkisi rokottamattomat palveluiden ulkopuolelle ja voisi alentaa merkittävästi ja pysyvästi yleistä rokotusmyönteisyyttä Suomessa. Myös oikeudellisesti arvioituna rokotepassilla on niin paljon haitallisia vaikutuksia, että sitä ei voi pitää oikeasuhtaisena perusoikeusrajoituksena. Toisaalta rokotepassilla ei saavuteta lainkaan terveyshyötyjä, joten perusoikeusrajoituksen välttämättömyyskynnyksen ei voida katsoa ylittyvän.
Euroopan neuvoston päätöslauselma
Kun koronarokotusohjelmat tammikuussa 2021 käynnistyivät laajamittaisesti suuressa osassa maailmaa mukaan lukien Euroopassa, Euroopan neuvoston yleiskokous hyväksyi päätöslauselman nro 2361 koskien covid-19-rokotteisiin liittyviä eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä. Euroopan neuvosto on vanhin ja maanosamme johtava ihmisoikeusjärjestö. Se on perustettu 1949 ja se koostuu 47 jäsenvaltiosta (ml. Suomi). Järjestö pyrkii sääntöjensä mukaan mm. suojelemaan ihmisoikeuksia ja moniarvoista demokratiaa.
Päätöslauselman kohdan 7 eri alakohdissa kehotetaan jäsenvaltioita mm. huolehtimaan, että turvallisia ja tehokkaita rokotteita on tarjolla kaikille, jotka niitä haluavat, että kansalaisia informoidaan siitä, että rokotus ei ole pakollinen, ja että ketään ei poliittisesti eikä sosiaalisesti eikä muutoinkaan painosteta ottamaan rokotetta. Jäsenmaiden tulisi taata, että ketään ei syrjitä siksi, että ei ole ottanut rokotetta riippumatta siitä, onko rokottautumatta jättäytymisen peruste terveydellinen tai periaatteellinen.
Tätä taustaa vasten Suomessakin käyttöönotettu, perusoikeusjärjestelmän kannalta ongelmallinen ja vapaaehtoiseen rokotteeseen sidottu, perusoikeuksia ehdollistava koronapassijärjestelmä on ilmeisessä ristiriidassa Euroopan neuvoston päätöslauselman suositusten kanssa.
Koronapassi on vaarallinen ennakkotapaus
Käsityksemme mukaan koronapassin tai rokotepassin kaltainen perusoikeudet ehdollistava sääntely ei nykyisessä epidemiatilanteessa täytä perusoikeusrajoituksilta vaadittavia välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusvaatimuksia. Koronapassisäännöstä (Ttl 58 i §) ei ole asianmukaista säilyttää voimassa varmuuden vuoksi, vaikka se olisikin ”jäädytetty”. Jos välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden kriteerit eivät täyty, on säännös kumottava. Näin laaja-alaisen perusoikeusrajoituksen aktivointia koskevaa päätöksentekoa ei tulisi siirtää valtioneuvoston asetuksenantovaltuuden varaan. Asetuksen antaa valtioneuvosto itsenäisellä päätöksellä, eikä siihen liity minkäänlaista perusoikeusvalvontaa, esimerkiksi valvontaa siitä, onko rajoitus kulloisessakin tilanteessa oikeasuhtainen tai välttämätön tai onko se riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen. Perusoikeusrajoituksien asettamispäätös tulisi alistaa koko eduskunnan päätäntävallalle ja samalla perustuslakivaliokunnan perusoikeuskontrollille.
Laajemmassa katsannossa koronapassisääntely itsessään asettaa vaarallisen ennakkotapauksen kansalaisten itsemääräämisoikeuden, perusoikeuksien ja yksityiselämän suojan kaventamiselle myös tulevaisuudessa.
Järjen Ääni ry
Saara Lifflander, OTK, KTM
Onni Rostila, OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Hannele Järvinen, AA, VT
Leena Kenttämies, AA, VT
Reija Jäälaakso, AA, OTM
Heidi Heinonen, VTM, oik. yo
Kati Ranta, OTM
Maija Heinonen, OTM
- https://jarjenaani.fi/ylikuormittuvatko-sairaalat-omikronista/
- https://www.edilex.fi/artikkelit/25547.pdf
- Yle A-studio, 31.1.2022
- https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2021/01/25/toomas-kotkas-minkalaisia-oikeusvaikutuksia-koronarokotepassiin-olisi-valtiosaantooikeudellisesti-mahdollista-kytkea/
- https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2021/12/16/pauli-rautiainen-quo-vadis-perustuslakivaliokunta/
- https://hudoc.echr.coe.int/fre?i=001-209039
