Lausunto covid-19-rokote- ja sairastamistietojen käsittelystä työelämässä

Lausunto ns. työelämän koronapassia tai vastaavaa vaihtoehtoa koskevan lainsäädännön valmistelua varten asetetun työryhmän esityksestä

Työryhmän luonnoksessa hallituksen esitykseksi (jäljempänä “ehdotus”) ehdotetaan työturvallisuuslakiin lisättäväksi väliaikainen 40 b §, jonka mukaan työnantajalla olisi oikeus käsitellä tietoa työntekijän covid-19-rokotuksesta tai tämän sairastamasta covid-19-taudista. Käsittelyoikeus olisi, jos työhön liittyy ilmeinen vaara altistua covid-19-tautia aiheuttavalle virukselle ja tieto on tarpeen työn vaarojen selvittämisen ja arvioinnin tekemiseen tai tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen virukselle altistumisen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Työntekijän olisi pyydettäessä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys kyseisistä tiedoista.

Vastustamme työryhmän esitystä jäljempänä esitetyin perustein. 

Lakiehdotus on perusoikeuksien vastainen ja loukkaa oikeutta yksityiselämän suojaan. Ehdotetuilla muutoksilla ei voida saavuttaa ehdotuksen tavoitteeksi asettuja tavoitteita eli työpaikan olosuhteista johtuvien koronavirustartuntojen ehkäisemistä tai työnantajan parempia edellytyksiä huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä.

Lakiehdotuksen ilmeisenä tarkoituksena on ollut päästä samaan lopputulokseen, johon pyrittiin esityksellä koronapassin käytön laajentamista koskevan STM:n hallituksen esitysluonnoksella laiksi tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta VN/32784/2021. Mainittu tartuntatautilain muutosesitys sai lausuntokierroksella tyrmäävän vastustuksen. Käsillä oleva lakiehdotus on perusteiltaan yhtä moitittava ja puutteellinen.

TIIVISTELMÄ

• Työntekijöiden covid-19-rokote- tai sairastamistietojen hyödyntämisellä työturvallisuustoimenpiteiden suunnittelussa ei ole mahdollista saavuttaa ehdotuksen keskeisiä tavoitteita eli covid-19-altistusten ja -taudin leviämisen ehkäisemistä.
• Covid-19-rokotestatus ei ole merkityksellinen tieto arvioitaessa sitä, voiko henkilö sairastua covid-19-tautiin tai levittää sitä työyhteisössään.
• Työntekijöiden epäyhdenvertaisesta kohtelusta voi aiheutua olennaista vahinkoa työilmapiirille ja työhyvinvoinnille. Puutteellinen työhyvinvointi on merkittävä sairauspoissaoloja aiheuttava tekijä työpaikoilla.
• Ehdotuksella loukataan työntekijän yksityiselämän ja terveystietojen suojaa ilman, että se on tarpeellista tai varsinkaan välttämätöntä. Ehdotus sallii työntekijöiden terveystietojen paljastumisen työyhteisössä. 
• Ehdotus sallii negatiivisten toimenpiteiden kohdistamisen eli syrjinnän terveystietojen pohjalta. 
• Ehdotuksessa työnantajille delegoidaan oikeus rajoittaa työntekijöiden perusoikeuksia. Työnantajaa ei ole velvoitettu todentamaan valitsemiensa toimenpiteiden oikeasuhtaisuutta tai toimivuutta työturvallisuuden edistämiseksi.  

1. EHDOTUKSEN SUHDE TYÖSUOJELULAINSÄÄDÄNTÖÖN 
   1. Työturvallisuuslain lähtökohdat ja tavoite

Työturvallisuuslaki kuuluu yhtenä lakina laajaan työ- ja sosiaalioikeuden lainsäädännölliseen aihealueeseen ja on yksi työsuojelunlainsäädännön piiriin kuuluvista laeista, joita on paljon (1).

Hallituksen esityksessä 59/2002 työturvallisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi todetaan 8 §:n osalta, että säädettävä laki on luonteeltaan puitelaki, jota aineellisen sisällön osalta täydentävät joko alemman asteiset säädökset tai käytännössä noudatettu turvallisuustaso (2).

STM:n työ- ja tasa-arvo-osaston 11.3.2022 julkaiseman työsuojelun säädösvalmistelun seuranta 1/2022 -raportin johdannossa todetaan, että työsuojelua koskeva lainsäädäntö muodostaa oman oikeudenalansa, joskin sillä on vahva liittymä ja sama käsitteellinen ympäristö yleisen työoikeuden kanssa. Työsuojelua koskevien säännösten ydinalue muodostuu työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden suojelua koskevista säännöksistä. Keskeisin niistä on työturvallisuuslaki (3).

Mainitussa raportissa, joka on julkaistu kuukausi tämän esityksen julkaisemisen jälkeen, on maininta neljästätoista vireillä olevasta lainsäädäntöhankkeesta, mukaan lukien työturvallisuuslaki, mutta siinä ei mainita mitään tämän esityksen tarkoittamasta 40 b §:stä.

Työturvallisuuslain 1 §:n mukaan ”lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden, jäljempänä terveys, haittoja”.

2. Ehdotetun muutoksen suhde työsuojelulainsäädäntöön

Ehdotuksen tavoitteena on ”parantaa työnantajan edellytyksiä huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä koronapandemian aikana.”  Ehdotuksessa myönnetään, että ”Ehdotus itsessään ei suoraan paranna työpaikalla työturvallisuutta, mutta niillä työpaikoilla, joissa terveystietojen käsittelyä koskevat edellytykset täyttyvät ja joissa työnantaja päättää oikeuttaan hyödyntää, on työnantajan saamiensa tietojen avulla mahdollista aiempaa paremmin suunnitella, valita ja mitoittaa suojelutoimenpiteitään” (ehdotus s. 1 ja 26). [Korostus laatijan.]

Työsuojelulainsäädäntö on kokonaisuus, jonka jokainen muutos on ymmärrettävä osana tätä kokonaisuutta. Esitetty 40 b § on täysin irrallaan työsuojelulainsäädännön kokonaisuudesta, ja sen expressis verbis ilmaistu tavoite on työnantajan oikeuksien laajentaminen eikä työntekijän suojaaminen.

2. ESITYKSEN PERUSTELUJEN JA TAVOITTEIDEN VÄLINEN RISTIRIITA 

1. Lähtökohdat 

Esityksen lähtökohtaisena olettamana näyttäisi olevan se, että tieto rokotusstatuksesta antaisi kiistatta työsuojeluvelvoitteiden hoitamiseen jotakin sellaista lisäarvoa, jonka vuoksi lakimuutosta voitaisiin pitää perusteltuna. Ehdotetulla sääntelyllä tavoitellaan tehokkaampaa altistumisten ehkäisyä sellaisen arkaluontoisen tiedon hyödyntämisellä, jolla ei ole yhteyttä altistumisten todennäköisyyteen. 

Esityksestä puuttuu kokonaan perustelut tällaiselle taustaolettamalle. Sen sijaan esiin on tuotu useita sellaisia tekijöitä, jotka osoittavat ehdotetun sääntelyn olevan tehotonta koronavirukselle altistumisen ehkäisemisessä. Syntyy vahva vaikutelma siitä, ettei edes esityksen laatija pidä sääntelyä tarpeellisena nykyisessä epidemiatilanteessa, mutta valmistelua jatketaan tästä huolimatta. 

Esityksen sivulla 4 todetaan, ettei rokotus suojaa omikronvariantin aiheuttamalta infektiolta. Taudinkuva on joka tapauksessa aikaisempaan deltavarianttiin verrattuna lievempi, vaikka tartunnan saanut henkilö olisi rokottamaton (ehdotus s. 4).

Lakimuutoksella pyritään aikaansaamaan tilanne, jossa työnantaja voisi hyödyntää työntekijöidensä rokotustietoa suunnitellessaan tarvittavia työturvallisuustoimenpiteitä. Ehdotuksessa ei kuitenkaan esitetä edes sellaista väitettä, että rokotustiedolla olisi tosiasiallista merkitystä altistumisen ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä suunniteltaessa. Lisäksi ehdotuksessa todetaan iän olevan merkittävin vakavan koronataudin riskitekijä. Riskiin kerrotaan olevan vaikutusta myös tietyillä taustasairauksilla, raskaudella ja päivittäisellä tupakoinnilla (ehdotus s. 4—5). Rokotteen antamaan suojaan ja sen kestoon vaikuttavat esityksen mukaan henkilön ikä ja muut ominaisuudet (ehdotus s. 7). Puuttuvaa tai heikentynyttä suojaa ei näin ollen ole mahdollista uskottavasti määritellä henkilön rokotustiedon perusteella. 

Työryhmän esityksen mukaan työterveyslaitoksen työpaikoille laatimassa ohjeessa on todettu rokotusten vaikuttavan covid-19 riskienarvioinnin tekemiseen. Ohjeen mukaan koronarokotuksen ottaneilla koronatartunnan todennäköisyys ja taudin seurausten vakavuus pienenisivät merkittävästi. Samalla sivulla esityksessä kuitenkin todetaan, ettei ohjetta tehtäessä ole huomioitu omikronvariantin vaikutusta, vaan ohje on päivitetty joulukuun alussa 2021 (ehdotus s. 23). On vähintäänkin kyseenalaista, että työryhmä on sisällyttänyt esitykseen tietoisesti vanhentuneita suosituksia tietoisena siitä, että nykytilanteessa rokotustiedon merkitystä tulee arvioida olennaisesti toisesta lähtökohdasta kuin syksyllä 2021. On yleisesti tiedossa, ettei koronarokotteen ottaminen käytännössä vaikuta tartunnan todennäköisyyteen. 

On selvää, ettei työntekijöiden rokotustietojen käsittelyoikeus edes teoriassa anna työnantajalle minkäänlaista lisäarvoa altistumisten ehkäisyyn tähtäävien toimenpiteiden suunnittelussa. Miten voidaan perustella sellaisen sääntelyn tarpeellisuutta, jonka soveltamisedellytykset täyttävää tilannetta ei ole esityksessä kyetty kuvailemaan edes esimerkinomaisesti? 

Puutteellisesti ja epäjohdonmukaisesti perustelluilla säännösehdotuksilla heikennetään kansalaisten luottamusta lainsäätäjää kohtaan.

2. Muutos nykyiseen

Esityksestä käy ilmi yhtäältä se, että työnantajalla on jo voimassa olevan sääntelyn perusteella laajat mahdollisuudet arvioida, suunnitella ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla viranomaissuositusten mukaan voidaan pyrkiä vähentämään koronatartuntojen todennäköisyyttä työyhteisössä. Toisaalta esityksessä kuitenkin on pyritty välittämään mielikuva, ettei työnantajan olisi mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa suorittaa covid-19-epidemiaan liittyviä työturvallisuustoimenpiteitä (ehdotus s. 24). Rokotustiedon merkitystä perustellaan mm. sillä, että työnantaja voisi rokotustiedon saatuaan kannustaa rokottamattomia työntekijöitä rokotteiden ottamiseen ja ryhtyä toimiin, joilla rokotuksen ottaminen olisi vaivatonta ja esimerkiksi mahdollista työpäivän aikana (ehdotus s. 27). Tällä välitetään virheellinen mielikuva, ettei työnantaja voisi ryhtyä mainittuihin toimenpiteisiin ilman tietoa työntekijöidensä rokotusstatuksesta. 

On selvää, ettei valtaosalla työnantajista ole sellaista lääketieteellistä asiantuntemusta, jolla tämä voisi itsenäisesti arvioida saamiensa terveystietojen merkitystä työsuojelun kannalta. Esityksessä tuodaan esille se tosiasia, että näiden tietojen merkitystä arvioidakseen työnantaja todennäköisesti joutuu turvautumaan työterveyshuollosta saatavaan asiantuntija-apuun (ehdotus s. 27, 37 ja 39). Myös tätä tosiasiaa vasten ehdotettu sääntely johtaa mitä todennäköisimmin esityksessäkin käsiteltyihin odotettavissa oleviin haittoihin, eikä sillä ole saavutettavissa mitään sellaista hyötyä, jota ei nykyisen lainsäädännön puitteissa kyettäisi saavuttamaan kunnioittaen asianmukaisesti perustuslaissa suojattua oikeutta yksityisyyteen.

2. PERUSOIKEUKSIEN RAJOITTAMINEN

2.1. Välttämättömyys

Työryhmän esityksessä esitetty lainsäädäntö ulottuu syvälle perustuslain 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan ytimeen. Työryhmän ehdotuksessa ei ole kuitenkaan tuotu esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella esitetty puuttuminen yksityiselämän suojaan olisi perusteltu, saati välttämätön, eivätkä edellytykset perusoikeuksien rajoittamiselle näin ollen täyty.

Esityksen tavoitteena on antaa työnantajalle paremmat edellytykset huolehtia työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Todettakoon, että tämän tavoitteen saavuttaminen on kuitenkin mahdollista myös ilman esitettyä merkittävää työntekijän henkilötietojen suojan kaventamista. Esityksessä ei tuoda esiin sitä, millä tavalla työntekijöiden rokotustietojen käsittely edes teoriassa voisi auttaa mainitun tavoitteen saavuttamisessa, kun otetaan huomioon ajantasainen tieto rokotusten vaikutuksesta viruksen leviämiseen. Lääketieteellinen tosiasia on, että covid-19-rokote ei estä saajaansa sairastumasta covid-19-tautiin eikä estä häntä levittämästä tautia työyhteisössään. Niin ikään covid-19-rokotteiden ottaminen tai ottamatta jättäminen ei yksinään (4) kerro mitään työntekijän terveydentilasta, ”suojelun tarpeesta” tai riskistä sairastua covid-19-viruksen vakavaan tautimuotoon. 

Edellä mainitut tosiasiat huomioiden covid-19-rokotus- ja sairastamistietojen käsittelyllä ei edes periaatteessa voida saavuttaa esityksessä mainittuja tavoitteita, eikä rajoitus työntekijöiden yksityisyyteen näin ollen ole tarkoitukseen soveltuva eikä välttämätön. Lisäksi on huomioitava, että väestötasolla vallalla oleva viruksen omikronvariantti aiheuttaa aikaisempaa olennaisesti lievempää taudinkuvaa, mikä on huomioitava esitetyn lainsäädännön tarvetta olennaisesti vähentävänä seikkana arvioitaessa esitetyn sääntelyn tarpeellisuutta. Perusoikeusrajoituksen tulee olla välttämätön, eikä tämän kaltaista lainsäädäntöä voida saattaa voimaan varmuuden vuoksi. 

Ottaen huomioon, että tieto työntekijän mahdollisesta covid-19-rokotteesta ei sellaisenaan kerro mitään työntekijän riskistä sairastua koronaviruksen vakavaan tautimuotoon sekä sen, että nykytiedon valossa rokotuksella ei myöskään voida tehokkaasti estää koronaviruksen leviämistä, on selvää, että tieto työntekijän rokotusstatuksesta ei ole työnantajalle tarpeellinen tai välttämätön. 

Kuten esityksessäkin mainitaan, on lainsäätäjän ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin lain kumoamiseksi, jos välttämättömyysedellytys perusoikeuksia rajoittavan lainsäädännön voimassaololle ei enää täyty (ehdotus s. 47). Lainsäätäjän ei tulisi myöskään ryhtyä lainsäädäntötoimenpiteisiin sellaisen lain voimaansaattamiseksi, jonka sisältämät perusoikeusrajoitukset eivät ole välttämättömiä. Välttämättömyysedellytyksen puuttumista kuvastaa se, ettei työnantajalla ole sääntelyn mukaan velvollisuutta selvittää työntekijöidensä rokotusstatusta silloinkaan, kun tehdyn arvion mukaan työpaikalla on ilmeinen altistumisvaara covid-19-tartunnalle (ehdotus s. 38). Sääntelyn tosiasiallisia vaikutuksia altistumisten ehkäisemiseen ei esityksen perusteella pidetä lähtökohtaisesti tarpeellisina saati välttämättöminä. Esityksessä todetaan yksiselitteisesti, että on mahdotonta arvioida, tulisivatko työnantajat oikeuttaan käyttämään (ehdotus s. 26). Perusoikeuksien rajoittaminen ei ole välttämätöntä silloin, kun lainsäädännön vaikutuksia suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään ei pidetä tarpeellisena varmistaa.

On huomioitava, että työnantajan on jo nykyisen lainsäädännön puitteissa mahdollista tehokkaasti toteuttaa esityksen tavoitteita ilman työntekijöiden rokotustietojen käsittelyä. Työnantajalla on jo nykyisellään mahdollisuus toteuttaa toimia, joilla työpaikalla tapahtuvia ihmisten kontakteja eli covid-19-taudin leviämismahdollisuuksia vähennetään tehokkaasti. Lisäksi työnantajilla on mahdollisuus – joissakin töissä velvollisuus – tarjota työntekijöille suojavälineitä ja toteuttaa infektiotautien rajoittamiseen liittyviä toimia, kuten parantaa ilmanvaihtoa ja tarjota etätyömahdollisuutta. Näiden toimenpiteiden toteuttamiseen ei tarvita yksittäisten työntekijöiden terveystietoja. 

2.2. Täsmällisyys ja tarkkarajaisuus

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan arkaluonteisten tietojen käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään. Henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa (5). Lisäksi on huomioitava, että perusoikeusrajoitus ei voi olla tarkoitukseensa soveltuva ja siten välttämätön, jos sillä ei edes periaatteessa voida saavuttaa sen perusteena olevaa hyväksyttävää tavoitetta (6).

Esitetty lakimuutos ei ole tarkkarajainen eikä täsmällinen sen suhteen, missä tilanteissa ja millä perusteilla työnantajalla olisi mahdollisuus käsitellä työntekijän covid-19-rokotustietoja tai tietoa sairastetusta taudista. Esityksessä käytetyt määritelmät, kuten ”ilmeinen vaara altistua covid-19-tautia aiheuttavalle virukselle” sekä ”tieto on tarpeen työn vaarojen selvittämisen ja arvioinnin tekemiseen tai tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen virukselle altistumisen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi”, eivät ole tarkkarajaisia eivätkä täsmällisiä.

Ehdotuksen määritelmät ovat erittäin laajoja ja mahdollistavat käytännössä mielivaltaisen puuttumisen työntekijöiden terveystietoihin. Mielivaltaisen toiminnan laillistaminen ja sellaiseen kannustaminen ei ole lainsäätäjän tehtävä. Myöskään työntekijöihin esityksen perusteella kohdistettavia mahdollisia pakkosuojelutoimenpiteitä (kuten lähityön kieltäminen, maskipakon määrääminen, kokouksiin osallistumisen kieltäminen jne.) ei ole esityksessä riittävällä tasolla määritelty ja rajattu, vaan käytännössä syrjivät toimenpiteet jäävät työnantajan harkintaan, mitä ei voida pitää perusoikeuksien rajoittamisen kannalta hyväksyttävänä.

2.3. Epätäsmällinen terminologia – puutteellinen suoja ja heikentynyt suoja

Ehdotuksessa todetaan, että työnantaja saisi rokote- ja sairastamistietojen perusteella kohdistaa työsuojelutoimenpiteitä pelkästään tai laajemmin niihin työntekijöihin, joilla ei ole rokotuksen tai sairastetun taudin antamaa suojaa tai suoja on heikentynyt. Ehdotuksessa väitetään, että puutteellisella tai heikentyneellä suojalla on yhteys henkilön terveydentilaan (ehdotus s. 29). Tätä väitettä ei perustella millään tavalla. Tosiasiassa rokottamattoman henkilön terveydentila voi olla merkitsevällä tavalla parempi kuin kolmesti rokotetun, mutta lakiesityksessä pyritään maalaamaan kuva rokottamattomasta ”sairaana” tai terveydeltään vajavaisena. Lääketieteellisesti arvioituna täyden rokotussuojan omaavan henkilön suojan ja suojelun tarve covid-19-taudilta voi hänen terveydentilansa johdosta olla merkittävästi korkeampi kuin rokottamattoman henkilön. 

Koska ehdotuksella puututtaisiin työntekijän perusoikeuksiin ja yksityiselämän suojaan, on tärkeää, että perustelut ovat täsmällisiä. Mitä tarkoitetaan heikentyneellä suojalla tai puutteellisella suojalla, ja milloin henkilön suoja voidaan katsoa heikentyneeksi? Saako työnantaja itse määritellä, milloin työntekijän suoja covid-19-tautia vastaan voidaan katsoa heikentyneeksi? Jo tartuntatautilain 48 a §:n käytännön soveltamisen yhteydessä on ilmennyt, että eri työnantajat pyrkivät määrittelemään esimerkiksi rokotteiden tai sairastetun taudin suojan pituutta erilaisilla, itselleen mieleisillä tavoilla. Jotta työnantajalle ei perusteettomasti anneta tarpeettoman suurta liikkumavaraa työntekijöihin kohdistettavien painostuskeinojen ja toimenpiteiden kohdistamisessa eri työtekijäryhmiin, tulisi lainsäädännössä käytetyt termit – puutteellinen ja heikentynyt – täsmällisesti määritellä.

2.4. Perusoikeusrajoitukset rokotekattavuuteen parantamiseksi?

Tammikuussa 2022 pääkaupunkiseudun tartuntatautilääkärit vaativat, että jatkossa koronaan suhtauduttaisiin sairauspoissaolojen osalta kuin mihin tahansa muuhunkin hengitystieinfektioon (7). Ruotsissa koronavirus on jo poistettu yleisvaarallisten tartuntatautien listalta ja samaa suunnitellaan Suomessakin (8).

Ottaen huomioon heikentynyt virus ja entistä huonommat mahdollisuudet hallita tartuntoja, on oikeusjärjestelmämme lähtökohdista mahdoton perustella terveiden työntekijöiden epäyhdenvertaista kohtelua tai sosiaalisia painostuskeinoja työpaikan rokotuskattavuuden parantamiseksi, mikä on mainittu ehdotuksessa yhdeksi covid-19-rokote- ja sairastamistietojen käyttötarkoitukseksi (ehdotuksen s. 27).

3. ROKOTTEET JA TARTUNTOJEN EHKÄISEMINEN

Lakiesityksen keskeinen ongelma on, että käytössä olevien rokotteiden vaikutus taudin tarttumiseen ihmisestä toiseen on vähäinen ja lyhytkestoinen. Tämä todetaan kummassakin lakiesityksen käyttämässä aihetta käsittelevässä lähteessä. Lähteenä käytetty tanskalainen tutkimusartikkeli (9) ilmoittaa yhteenvedossaan, että ”omikronvariantin kyky ohittaa aiemmin hankittu immuniteetti enenevissä määrin haastaa rokottamisen epidemian hallitsemisen strategiana”, ja että ”nykyiset rokotteet todennäköisesti eivät ehkäise omikronvariantin leviämistä samalla tavalla kuin aiempien varianttien kohdalla”. Lakiesityksessä käsitellään rokotteiden ja sairastetun taudin vaikutusta myös deltavariantin leviämiseen, mutta näitä tietoja voidaan pitää vanhentuneina, sillä deltavariantti on hävinnyt lähes täysin omikronvariantin tieltä (10).

Yleisesti ottaen rokotteet vähentävät tartuntoja kahdella tavalla: suojaamalla tartunnalta (sairastavuus) ja vähentämällä tartunnan saaneiden todennäköisyyttä tartuttaa sairautta eteenpäin (tartuttavuus).

Lakiesityksessä lähteenä käytetyn UK Health Security Agencyn toteuttaman katsauksen mukaan kaksi rokotetta vähentää sairastavuutta omikronvariantin kohdalla enimmillään 45–70 %, mutta vaikutus heikkenee jatkuvasti ja häviää lähes täysin 3–5 kuukauden kuluessa. Jo kahden kuukauden kohdalla kaikkien rokotteiden vaikutus sairastavuuteen on vähentynyt alle 50 %:iin. Tehosteannoksilla teho voidaan nostaa alkuperäiselle tasolle, mutta vaikutus heikkenee tehosterokotteen jälkeen yhtä nopeasti kuin alkuperäisen rokotesarjan jälkeen. (11)

Tämän vertaisarvioimattoman lähteen tulokset saattavat kuitenkin yliarvioida rokotteen tehoa, sillä aiemmin julkaistuissa, deltavarianttia koskevissa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on havaittu, että vaikka rokotteet vähensivät vakavan tautimuodon todennäköisyyttä, eivät ne merkittävästi vaikuttaneet rokotettujen sairastavuuteen (12, 13). Myös vaikutus sairastuneiden viruskuormaan ja siten tartuttavuuteen todettiin vähäiseksi (14, 15, 16, 17). Deltavariantin aikana keskeisessä tartuttavuutta selvittäneessä tutkimuksessa rokottamisen todettiinkin vähentävän kotona tapahtuvia tartuntoja vain 8 %, ja vastaavia tuloksia saatiin myös muissa tutkimuksissa, joissa rokotesuojan kesto arveltiin korkeintaan kolmen kuukauden mittaiseksi (17, 18, 19, 20). Koti voidaan tartuntaympäristönä rinnastaa lakiesityksessä tarkoitettuun riskiympäristöön. Koronavirus muuntuu jatkuvasti ja tiedetään, että luontaisen muuntumisen myötä rokotteen teho jatkuvasti heikentyy, joten tulosten voidaan omikronvariantin kohdalla olettaa olevan vielä tätäkin heikompia (21, 22).

Yhteenvetona voidaan todeta, että jos rokotesuoja sairastavuutta ja tartuntoja vastaan halutaan pitää esimerkiksi yli 50 %:ssa, niin rokotteita tulisi optimististenkin arvioiden mukaan antaa kahden kuukauden välein. Tällaisen tiheästi toistuvan annostelun vaikutuksia ei tunneta.

Vaikka rokotteet vähentäisivät jatkotartuntoja huomattavasti, voidaan silti perustellusti kysyä, kuinka merkittävä vaikutus nimenomaan työpaikoilla tapahtuvien tartuntojen ehkäisemisellä olisi tartuntojen kokonaismäärään. Ihmiset eivät elä tyhjiössä, vaan kohtaavat toisia ihmisiä jatkuvasti myös työpaikan ulkopuolella. Ihmisen hyvinvointi edellyttää toisten ihmisten kohtaamista (23).

4. ROKOTE- JA SAIRASTAMISTIETOJEN KÄYTTÄMINEN TYÖTURVALLISUUDEN PARANTAMISEKSI

Lakiesitystä perustellaan sillä, että rokotustiedon perusteella toteutettujen toimenpiteiden kautta olisi mahdollista vähentää työntekijöiden sairastavuutta ja sairauspoissaoloja, ja edistää työntekijöiden terveyttä.

Lakiesityksen omienkin lähteiden mukaan rokottamisen vaikutus sairastavuuteen ja tartuttavuuteen on kuitenkin vähäinen, ja tulee yhä vähenemään. Muihin lähteisiin verrattuna lakiesityksen lähteitä voidaan pitää optimistisina. Rokote ei estä sairastavuutta tai tartuttavuutta edes vaikutuksen ollessa voimakkaimmillaan ensimmäisinä kuukausina rokotteen saamisen jälkeen. Rokotteen tehossa on myös suurta yksilöllistä vaihtelua. Optimististenkin arvioiden mukaan 3–5 kuukauden kuluttua viimeisestä rokoteannoksesta rokotetuilla ja rokottamattomilla ei ole mitään eroa sairastavuudessa ja tartuttavuudessa.

Rokottamattomien tai muutoin ”puutteellisesti suojattujen” henkilöiden erilainen kohtelu työpaikoilla näin vähäisten ja lyhytkestoisten hyötyjen vuoksi ei voi olla perusteltua, sillä erilaiseen kohteluun liittyy huomattavia ongelmia, haittoja ja riskejä, joita tässä lausunnossa kattavasti muualla käsitellään. Lakiesityksen perustelut ovat spekulatiivisia, eikä mitään laskennallisia tai muutoin täsmällisiä vaikutusarvioita esitetä.

Koronavirustartuntojen ehkäisyyn on lisäksi myös muita, toimiviksi tiedettyjä keinoja, joiden käyttöä voitaisiin lisätä. Vaikka koronavirus voi ilmeisesti tarttua myös oireettomalta kantajalta, Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan valtaosan tartunnoista aiheuttavat oireiset henkilöt (24). Tartuntoja voidaan siis vähentää yksinkertaisesti kehottamalla oireisia henkilöitä jäämään kotiin sairastamaan. Kotiin jäämistä voitaisiin edistää esimerkiksi lisäämällä etätyömahdollisuuksia ja mahdollistamalla nykyistä laajemmin se, että työntekijä voi jäädä lyhyelle sairauslomalle omalla ilmoituksellaan. Näin voidaan ehkäistä myös muiden taudinaiheuttajien kuin koronan leviämistä.

Muut taudinaiheuttajat ja terveysongelmat on myös syytä pitää mielessä, sillä koronatauti on vain yksi sairaus muiden joukossa. Esimerkiksi Kelan tilastossa vuonna 2020 kategoria ”Muut sairaudet”, johon myös koronatauti ja sen mahdolliset jälkiseuraamukset kuuluvat, oli sairauspoissaolon syynä vain 0,9 %:ssa kaikista sairauspoissaoloista (25). Muut hengitystieinfektiot olivat poissaolon syynä huomattavasti useammin, 6,8 %:ssa kaikista sairauspoissaoloista. Yleisimmät syyt sairauspoissaoloihin olivat nuoremmilla mielenterveysongelmat ja vanhemmilla tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet. Käytännössä näihin diagnoosiryhmiin sisältyy runsaasti lääketieteellisesti heikosti perusteltuja sairauspoissaoloja, joiden taustalla on usein työympäristön ongelmia. Työikäisen kuolinsyynä korona oli vuonna 2020 vain 42 kertaa (0,56 % työikäisten kuolemista) (26).  On edellä kuvatuista syistä epätodennäköistä, että lakiesityksessä ehdotetuilla toimilla kyettäisiin merkittävissä määrin vähentämään koronatautiin liittyviä sairauspoissaoloja tai muita seuraamuksia. Ehdotetut toimet tulisivat kuitenkin todennäköisesti johtamaan työviihtyvyyden heikkenemiseen ja työpaikan sosiaalisten suhteiden vahingoittumiseen, millä todennäköisesti olisi myös sairauspoissaoloja lisäävä vaikutus.

Vastuuseen lakiesityksessä kuvailtujen ”terveysturvallisuustoimien” täytäntöönpanosta asetetaan työnantaja, jolla lähtökohtaisesti ei varsinkaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä voida olettaa olevan siihen vaadittavaa osaamista. On aiheellista olettaa, että tämä saattaisi johtaa lääketieteellisesti perusteettomiin ja mielivaltaisiin toimiin.

On myös hyvin todennäköistä, ettei työterveyshuoltokaan pystyisi hyödyntämään tietoa työntekijöiden covid-19-immuniteettistatuksesta sellaisella tavalla, jonka johdosta se pystyisi suosittelemaan työnantajalle muita kuin yleisiä ja jo nyt käytössä olevia toimenpiteitä altistumisten ehkäisemiseksi, kuten kehotusta tulla työpaikalle vain terveenä.

Oma asiansa on lisäksi vielä se, että lakiesitys asettaa koronataudin erityisasemaan muihin tartuntatauteihin ja muihin sairauksiin nähden. Mitään perusteita tälle erityisasemalle ei kuitenkaan ehdotuksessa kerrota, eikä sen voida katsoa olevan lääketieteellisesti perusteltua.

5. EHDOTETUN SÄÄNTELYN NEGATIIVISET VAIKUTUKSET

5.1 Painostuskeinojen käyttö rokotuskattavuuden parantamiseksi

Ehdotuksella tavoitellaan välillisesti rokotuskattavuuden parantamista (ehdotus s. 27). Ehdotuksen mukaan, jos työnantaja ”havaitsee, että työpaikalla on työntekijöitä, joilla on puutteellinen suoja covid-19-tautia vastaa, voi työnantaja kannustaa rokotusten ottamiseen ja ryhtyä toimiin, jotta kynnys rokotusten ottamiseen madaltuisi”. Rokotuskattavuuden parantamiseen liittyvän tavoitteen perusteluissa ei poissuljeta sitä, että rokottamattomaan kohdistettava toimenpide olisi henkilön kannalta kielteinen. Ehdotus antaa siten työnantajalle laajat valtuudet kohdistaa yksittäisiin rokottamattomiin painostustoimia – henkilökohtaisia puhutteluja, ”neuvontaa” tms. – rokotteen ottamiseksi. 

Ehdotus sallii henkilöstöön kohdistettavat kollektiiviset toimenpiteet rokotuskattavuuden parantamiseksi. Esimerkkinä kollektiivisesta toimenpiteestä ehdotuksessa on mainittu työntekijöiden palkitseminen siitä, kun työpaikalla saavutetaan rokotekattavuudessa jokin tietty tavoitetaso. Ehdotuksen voidaan tulkita sallivan vastaavasti henkilöstön kollektiivisen rankaisemisen työpaikan riittämättömän rokotuskattavuuden takia. Työpaikan henkilöstöä voitaisiin kollektiivisesti rankaista (esimerkiksi maskivelvoite) yksittäisten työntekijöiden rokottautumatta jättäytymispäätöksen johdosta. Vaikka kollektiivinen toimenpide olisi sinänsä positiivinen koko työyhteisön palkitseminen, jos sen saavuttamatta jääminen johtuisi yksittäisestä tai yksittäisistä työntekijöistä, olisi kyseisillä työntekijöillä vaara joutua työyhteisössä syrjityiksi tai epäasiallisesti painostetuiksi.

5.2. Voimakkaan kielteiset vaikutukset yksityiselämään ja henkilötietojen suojaan

Työnantajan oikeudella käsitellä työntekijöiden covid-19-rokote ja -sairastamistietoja kavennettaisiin työntekijän yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Ehdotuksen mukaan vaikutukset olisi minimoitu rajoittamalla sitä, mihin tarkoituksiin rokote- ja sairastamistietoja saisi käsitellä; niitä saisi käsitellä ainoastaan työturvallisuuden parantamiseksi. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole rajattu sitä, millaisia työnantajan toimenpiteet työturvallisuuden parantamiseksi saisivat lain puitteissa olla. Ehdotuksessa ei myöskään rajata sitä, miten syrjivällä tai voimakkaalla tavalla toimenpiteitä saisi kohdistaa eri työntekijäryhmiin, esimerkiksi rokottamattomiin.

Ehdotuksessa on kerrottu esimerkkejä toimenpiteistä, joita voidaan kohdistaa työntekijöihin, joilla on puutteellinen suoja covid-19-tautia vastaan. Esimerkkien perusteella rokottamattomalta tai muuten työnantajan mielestä puutteellisen covid-19-taudin suojan omaavalta työntekijältä voitaisiin kieltää mm. lähityöhön palaaminen, hänen lähikontaktejaan voitaisiin rajata, hänelle voitaisiin määrätä maskivelvoite tai häneltä voitaisiin kieltää osallistuminen yhteisiin kokouksiin. Edellä mainittu esimerkkilista ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi, vaan työnantaja saisi itse määritellä, millaisia toimenpiteitä hän esimerkiksi rokottamattomiin kohdistaisi. 

Ehdotuksessa esitetään, että tietoja saisi käyttää nimenomaan työntekijään henkilökohtaisesti kohdistettaviin toimenpiteisiin, jotka saisivat olla myös vaikutuksiltaan negatiivisia. Käytännössä ehdotus sallisi mm. rokottamattoman työntekijän eristämisen työyhteisöstä. Pahimmillaan työnantajan käyttöönottamat toimenpiteet voisivat olla työntekijän kannalta nöyryyttäviä ja räikeän epäsuhtaisia. Työnantajan valitsemilla toimenpiteillä voisi olla yksilön kannalta äärimmäisiä vaikutuksia, joita ei lakiehdotuksessa ole mitenkään rajoitettu ja joiden seurauksia ei ole edes pyritty minimoimaan. 

Toisin kuin mitä ehdotuksessa sanotaan vaikutusten minimoinnista, on kyse päinvastoin vaikutusten maksimoinnista: ehdotus sallisi työntekijän yksityiselämää koskevien tietojen käyttämisen työntekijän syrjimiseksi tai työntekijän kohtelemiseksi muuten negatiivisella tavalla verrattuna toisiin työntekijöihin. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että lain tasolla sallittaisiin rokottamattomien työntekijöiden syrjintä ja epäyhdenvertainen kohtelu työelämässä. 

5.3. Haitalliset vaikutukset työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen

Ehdotuksen mukaan tietojen kerääminen voisi lisätä vastakkainasettelua ja ristiriitoja työpaikalla sekä vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden keskinäisiin suhteisiin.

Etenkin ehdotuksessa esimerkinomaisesti mainitut kollektiiviset palkinnot (tai rangaistukset) rokotuskattavuuden nostamiseksi aiheuttaisivat lähes varmuudella erittäin kielteisiä vaikutuksia niille työntekijöille, jotka eivät syystä tai toisesta voi tai halua rokotetta ottaa. Työnantajan henkilöön kohdistamien toimenpiteiden perusteella muut työntekijät voisivat päätellä, ketkä työyhteisössä eivät ole rokotetta ottaneet ja ketkä ”estävät” työyhteisön kollektiivisen palkitsemisen. Tilanne voi muodostua yksittäisen työntekijän kannalta kestämättömäksi ja johtaa syrjäytymiseen työelämästä. 

On huomattava, että lakiesityksen toimenpiteet voisivat tulla sovellettavaksi lähes kaikissa työyhteisöissä työpaikan koosta riippumatta. Erityisesti pienissä työyhteisöissä leimautumisen ja yksin jäämisen riski yksittäiselle työntekijälle olisi erityisen kouriintuntuva.

5.4. Riski työntekijän terveystietojen paljastumisesta työyhteisössä

Yksilöön kohdistettavien toimenpiteiden perusteella (esimerkiksi maskivelvoite tai eristäminen muusta työyhteisöstä) muut työntekijät voisivat päätellä toimenpiteiden kohteena olevan työntekijän terveystietoja. Edellä sanottu kaventaisi oleellisesti työntekijän yksityiselämän ja terveystietojen suojaa, eikä ehdotuksessa tällaisia haitallisia vaikutuksia ole mitenkään pyritty rajoittamaan. Päinvastoin työnantajalle on annettu lähes vapaat kädet kohdistaa henkilöön myös negatiivisia toimenpiteitä yksityiselämän suojan piiriin kuuluvan tiedon perusteella. Ehdotuksessa ei velvoiteta työnantajaa varmistamaan, että toimenpiteet ovat lääketieteellisesti perusteltuja tai että henkilöön kohdistettavassa ”pakkosuojelussa” on huomioitu henkilön terveydentilaan liittyvä tosiasiallinen riski vakavalle taudille. 

Ehdotuksen mukaan yksilöön kohdistettavien toimenpiteiden perusteella muut työntekijät voisivat tehdä olettamia toimenpiteen kohteena olevan henkilön ominaisuuksista, kuten rokotuskielteisyydestä. Ehdotuksen laatinut työryhmä on ilmeisesti lähtenyt olettamuksesta, että rokottamaton henkilö on lähtökohtaisesti ”rokotekielteinen”, koska se on ennakoinut tällaisen rokotekielteisyyden voivan tulla muiden työntekijöiden tietoisuuteen pelkästään covid-19-rokote- tai -sairastamistietojen perusteella kohdistettavien toimenpiteiden välityksellä.  Tosiasiassa covid-19-rokotteen puuttumisesta ei voida tehdä päätelmiä henkilön rokotekielteisyydestä tai -myönteisyydestä. 

Lainsäätäjän ennakointi koskien sitä, että työntekijän rokotuskielteisyys voi paljastua, herättää lisäksi kysymyksen, onko lainsäätäjä nimenomaisesti tarkoittanut, että työnantaja voisi kohdistaa toimenpiteitä pelkästään rokottamattomiin riippumatta siitä, onko henkilöllä tosiasiallisesti riskiä sairastua tautiin tai levittää sitä johtuen aiemmin sairastetusta covid-19-taudista. Ehdotusta voidaan tulkita siten, että laki sallisi kohdistaa negatiivisia toimenpiteitä henkilöön riippumatta siitä, voisivatko toimenpiteet parantaa työturvallisuutta edes teoreettisella tasolla, eli voisiko kohteena oleva työntekijän tosiasiallisesti levittää covid-19-tautia työyhteisössään tai sairastua tautiin vakavasti.

Ehdotuksen perusteella ei ole kiellettyä, että työnantaja valitsee ja kohdistaa toimenpiteet eri tavalla eri työntekijäryhmiin (rokottamattomat, rokottamattomat taudin sairastaneet, rokotetut taudin ei-sairastaneet, 2 x rokotetut, 3 x rokotetut jne.) siten, että työntekijät voivat kohdistettujen toimenpiteiden perusteella epäsuorasti päätellä toistensa rokotus- ja sairastamisstatuksen. 

Ehdotus sallii siten epäsuorasti sen, että kaikkien työntekijöiden covid-19-taudin rokote- ja sairastamisstatukset voivat tulla muiden työntekijöiden tietoon. Ehdotus loukkaa olennaisella tavalla työntekijän yksityiselämän ja terveystietojen suojaa, vaikka ehdotuksessa perustelemattomasti väitetään kielteisten vaikutusten olevan vähäisiä.

5.5. Työnantajalla vapaat kädet toimenpiteiden valinnassa, mitoittamisessa ja kohdistamisessa

Ehdotuksessa annetaan työnantajalle oikeus kohdistaa työntekijään syrjiviä ja henkilön kannalta kielteisiin seurauksiin johtavia toimenpiteitä rokotusstatuksen perusteella. Työnantaja saa valita toimenpiteet ja niiden kohdistamisen vapaasti oman harkintansa perusteella. Työnantajalle sallitaan siten laintasoisesti mm. rokottamattomien työntekijöiden syrjiminen näennäisen työturvallisuuden nimissä tai muiden työntekijöiden psyykkisen kuormituksen vähentämiseksi (ehdotus s. 27). 

Työnantajaa ei ole velvoitettu todentamaan valitsemiensa toimenpiteiden oikeasuhtaisuutta tai toimivuutta työturvallisuuden edistämiseksi. Yksittäisellä työntekijällä ei myöskään käytännössä ole tehokkaita oikeussuojakeinoja puuttua häneen kohdistettavaan epäsuhtaiseen syrjintään. Jättäessään avoimeksi valittavat toimenpiteet ja sen, mihin työntekijäryhmään niitä saadaan kussakin tilanteessa kohdistaa, lainsäätäjä tosiasiallisesti delegoi työntekijöiden perusoikeuksien rajoittamista työnantajille. Työnantaja voi vahingossa tai tahallaan toteuttamillaan toimenpiteillä paljastaa yksittäisten työntekijöiden terveystietoja koko muulle työyhteisölle tai jopa ulkopuolisille, kuten asiakkaille. 

5.6. Työntekijöiden epäyhdenvertainen kohtelu

Vaikka ehdotuksessa on lukuisissa kohdin todettu sääntelyn sallivan työntekijöiden epäyhdenvertaisen kohtelun työpaikalla, väitetään Yhdenvertaisuusvaikutukset-kohdassa (ehdotus s. 29), että ”Sääntelystä ei arvioida seuraavan välittömiä kielteisiä vaikutuksia työntekijöiden yhdenvertaisuudelle”. On huonoa lainvalmistelua väittää, että laki ei vaikuta kielteisesti työntekijöiden yhdenvertaisuuteen, kun lakimuutos nimenomaisesti sallii työntekijöiden epäyhdenvertaisen kohtelun ja toimenpiteet, joilla on negatiivisia seurauksia tiettyyn työntekijäryhmään.

Jäljempänä ehdotuksessa kuitenkin todetaan, että ehdotuksella voisi olla välillisiä vaikutuksia työntekijöiden yhdenvertaisuuteen. Ehdotuksen mukaan tietojen käyttötarkoitus (työturvallisuuden edistäminen) rajaisi mahdolliset kielteiset seuraamukset sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeellisia työntekijöiden suojelemiseksi työssä esiintyvältä vaaralta. Työnantajan käytettävissä olevia toimenpiteitä ei kuitenkaan ole lakiehdotuksessa millään tavalla rajoitettu, eikä tarpeellisuusvaatimuksen tulkintaa perusteltu. Ehdotuksen perusteella voidaan tulkita, että työnantaja voi ottaa käyttöön haluamiaan toimenpiteitä jopa henkilöstön turvallisuuden tunteen parantamiseksi. 

Toisin kuin ehdotuksessa väitetään, ehdotus ei rajoita millään tavalla lakimuutoksesta yksittäiselle työntekijälle aiheutuvia syrjiviä, kielteisiä seurauksia. Perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuuden ja tarpeellisuuden tulkitsijana on ainoastaan työnantaja, eikä yksittäisellä työntekijällä ole käytännössä mahdollisuuksia puuttua liiallisiin, tarpeettomiin, tai tehottomiin syrjintätoimenpiteisiin.

5.7. ”Vailla suojaa olevien suojelu” ja negatiivisten toimenpiteiden kohdistaminen terveisiin

Ehdotuksessa väitetään lakiehdotuksen toteuttavan ”työntekijöiden yhdenvertaisuutta, sillä työnantaja voisi ehdotetun käsittelyoikeuden nojalla paremmin suojella vailla suojaa olevia henkilöitä” (ehdotus s. 29). Toisin sanoen terveisiin rokottamattomiin ja covid-19-taudin riskiryhmiin kohdistettavalla (tahdonvastaisella) pakkosuojelulla perustellaan kyseisten työntekijäryhmien yhdenvertaisuuden edistämistä. 

On epäselvää, miksi lakiehdotuksessa puhutaan vailla suojaa olevien henkilöiden suojelusta, vaikka tärkeämpää olisi puhua riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden suojelusta. Ehdotuksen yhdenvertaisuusperustelut herättävät kysymyksen, onko rokottamattomien suojelu lakimuutoksen tavoitteena unohdettu Tavoitteet-kohdasta (ehdotus s. 25). Onko lakiehdotuksen ääneen sanomattomana tavoitteena pikemminkin rokottamattomien suojelu kuin riskiryhmien suojelu?

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos henkilö ei ole sairas, ei hänen oikeuksiaan pitäisi voida rajoittaa vedoten siihen, että sillä turvataan useampien oikeudet. Heikommassa asemassa oleviin ja lähtökohtaisesti suojan tarpeessa olevien henkilöiden perusoikeuksia ei tulisi voida rajoittaa (kohdistamalla työpaikalla negatiivisia toimenpiteitä), jotta toiset saisivat jotakin (27). John Rawls on kirjoittanut, että eriarvoisuutta voidaan perustella vain sillä, että se samalla edistää myös juuri niiden asemaa, jotka asetetaan eriarvoiseen asemaan (28). Terveiden henkilöiden pakkosuojelu työturvallisuuden nimissä ei siten olisi perusoikeusjärjestelmämme ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista.

Edellä sanottuun liittyen on todettava, että työnantajalla on jo nykyisen lain puitteissa mahdollisuus kohdistaa ns. positiivista syrjintää eli suojelua suuremmassa covid-19-taudin riskissä oleviin henkilöihin. Halutessaan myös rokottamaton tai riskiryhmään henkilö voi pyytää työnantajaltaan erityisjärjestelyitä covid-19-taudilta suojautuakseen. Tällainen suojelu ei edellytä sitä, että koko henkilöstö velvoitetaan kertomaan covid-19-rokotus- ja sairastamisstatuksensa. Lakiehdotuksen ero nykylainsäädäntöön on, että suojelua ei nykyisen lainsäädännön puitteissa ole sallittua toteuttaa rangaistuksena tai kielteisiin seurauksiin johtavina toimenpiteinä.

6. COVID-19-TERVEYSTIETOJEN KÄSITTELYYN LIITTYVÄT TIETOSUOJAONGELMAT

6.1. Työnantajalle ei muodostu lakisääteistä velvoitetta käsitellä esitettyjä terveystietoja

Ehdotettu sääntely ei täytä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (”tietosuoja-asetus”) vaatimuksia, eikä sitä siis tule hyväksyä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Esityksen mukaan ehdotettavan sääntelyn mukainen henkilötietojen käsittely perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli oikeusperuste esityksen mukaan olisi rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattaminen. 

Esityksessä ei kuitenkaan säädetä työnantajalle velvollisuutta käsitellä työntekijöiden covid-19- rokotetietoa tai tietoa sairastetusta taudista. Sen sijaan esitetty lainsäädäntö ainoastaan tarjoaa tähän tietyissä tilanteissa mahdollisuuden, jota ei voida pitää työnantajalle kuuluvana lakisääteisenä velvoitteena. Ehdotetun sääntelyn mukaisen henkilötietojen laillisena käsittelyperusteena ei näin ollen voida pitää tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

Koska esitetyn lainsäädännön tavoitteisiin pääsemiseksi on myös kiistatta olemassa tehokkaampia ja vähemmän työntekijöiden perusoikeuksia rajoittavia keinoja, ei esitetty terveystietojen (eli erityisiin henkilöryhmiin kuuluvien tietojen) käsittely ole tarpeen myöskään rekisterinpitäjän tai rekisteröityjen velvoitteiden tai erityisten oikeuksien noudattamiseksi. Edellä mainitusti työnantajilla ei ole velvoitetta rokotustietojen käsittelyyn, eivätkä rokotustiedot ole tarpeellisia työnantajan työsuojeluvelvoitteiden toteuttamiseksi. Käsillä ei ole myöskään mitään rekisterinpitäjän tai rekisteröidyn erityisiä oikeuksia, joiden nojalla olisi tarve rokotustietojen käsittelemiseen; ennemminkin rekisteröidyn oikeudet, mm. PL 6 §:n terveysperusteisen syrjinnän kielto, tukevat lakiehdotukseen nähden päinvastaista näkökulmaa. Näin ollen esitettyä työntekijöiden terveystietojen käsittelyä ei voida pitää hyväksyttävänä myöskään tietosuoja-asetuksen 9 artiklan valossa. 

Lakiehdotuksen yhteydessä on lisäksi arvioitava tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaisten yleisten tietosuojaperiaatteiden toteutumista. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen tietojen minimoinnin periaatteen mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Edellä mainittujen periaatteiden toteutumista ei ole työryhmän esityksessä riittävästi arvioitu.

Esitetyn lainsäädännön tavoitteet huomioiden työntekijöiden terveystietojen esitetyn lainsäädännön mukaisen käsittelyn mahdollistamisen tarkoituksena on antaa työnantajille paremmat edellytykset huolehtia työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Esityksessä ei kuitenkaan ole huomioitu sitä, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi työntekijöiden covid-19-rokote- tai sairastamistietojen käsittely ei ole tarpeellista, koska tehokkaiden työturvallisuutta parantavien toimenpiteiden toteuttaminen on mahdollista jo nykylainsäädännön valossa.  

6.2. Salassapidon ongelma

Työelämän tietosuojalain (laki yksityisyydensuojasta työelämässä 759/2004) 5 §:n mukaan työntekijöiden terveydentilaa koskevia tietoja käsittelevät henkilöt eivät saa ilmaista näitä tietoja sivullisille työsuhteen aikana tai sen päättymisen jälkeen. Vastaava salassapitovelvoite sisältyy myös esitettyyn lainsäädäntöön. 

Esitetyn lainsäädännön perusteella työnantajan on mahdollista kohdistaa tarpeelliseksi katsomiaan (pakko)suojelutoimenpiteitä eri tavalla eri työntekijäryhmiin (rokottamattomat, rokottamattomat taudin sairastaneet, rokotetut taudin ei-sairastaneet, 2 x rokotetut, 3 x rokotetut jne). Näiden toimenpiteiden perusteella muut työntekijät ja jopa asiakkaat ja muut yhteistyökumppanit voisivat epäsuorasti päätellä työntekijöiden rokotus- ja sairastamisstatuksen, mitä ei missään tapauksessa voida pitää hyväksyttävänä työnantajan työntekijän terveystietoihin kohdistuva salassapitovelvollisuus huomioiden. 

Mikäli tämän kaltainen työntekijöiden terveystietojen perusteella tapahtuva syrjintä esitetyllä lainsäädännöllä mahdollistettaisiin, aiheuttaisi se erittäin suuren riskin sille, että työnantaja syyllistyisi vahingossa tai tahallaan salassapitorikokseen paljastaessaan työntekijöiden terveydentilaan liittyvää tietoa epäsuorasti koko työyhteisölle ja/tai sen ulkopuolisille tahoille, kuten asiakkaille. 

Edellä esitettyyn viitaten vastustamme työryhmän esitystä.

Helsingissä, 30. päivänä maaliskuuta 2022

Järjen Ääni ry

Hannele Järvinen, AA, VT 

Katariina Koski, OTM

Jenna Jokela, hall.yo

Maija Heinonen, OTM

Heidi Heinonen, VTM, oik.yo

Reija Jäälaakso, AA, OTM

Onni Rostila, OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Saara Lifflander, OTK, KTM

Järjen Äänen lääkäriryhmän jäseniä

LÄHTEET

1) Luettelo työsuojelulainsäädännön piiriin kuuluvista laeista: https://www.tyosuojelu.fi/tietoa-meista/toiminta/lainsaadanto

2) https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020059#idm45237815639344

3) https://www.tyosuojelu.fi/documents/14660/2099769/Tyosuojelun_saadosvalmistelun_seuranta_1_2022.pdf/18a0a662-c7de-4eda-4cb7-ab034c33d05a?t=1647243267173

4) Arvioinnin tekemiseksi olisi välttämätöntä ottaa huomioon myös muita esimerkiksi työntekijän terveydentilaan ja elintapoihin liittyviä tietoja. Ilman käsitystä henkilön terveydentilasta laajemmasta merkityksestä ei työnantajalla ole mahdollista perustellusti arvioida työntekijän riskiä sairastua covid-19 vakavaan tautimuotoon. Esitetyn lainsäädännön puitteissa työnantajalla ei kuitenkaan olisi mahdollisuutta käsitellä työntekijän terveystietoja laajemmin kokonaiskäsityksen muodostamiseksi ja tästäkin syystä työntekijän covid-19-rokotustietojen käsittely on työnantajalle tarpeetonta.

5) PeVL 65/2018 vp, s. 45, PeVL 15/2018 vp, s. 40.

6) PeVM 11/2020 vp, s. 5, ks. myös PeVL 40/2017 vp, s. 4, PeVL 55/2016 vp, s. 4−5 ja PeVL 5/2009 vp, s. 3/II). 

7) https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/f7a2d329-96e1-42e4-9654-e5626aab15a9

8) https://www.mediuutiset.fi/uutiset/sanna-marin-hallitus-pohtii-koronan-poistamista-yleisvaarallisten-tartuntatautien-listalta/7824563f-aa95-4b62-85eb-5f4d2d11d90e

9) Lyngse, F. P., Mortensen, L. H., Denwood, M. J., Christiansen, L. E., Møller, C. H., Skov, R. L., Spiess, K., Fomsgaard, A., Lassaunière, M. M., Rasmussen, M., Stegger, M., Nielsen, C., Sieber, R. N., Cohen, A. S., Møller, F. T., Overvad, M., Mølbak, K., Krause, T. G. & Kirkeby C. T. (2021). SARS-CoV-2 Omicron VOC Transmission in Danish Households. medRxiv 2021.12.27.21268278. https://doi.org/10.1101/2021.12.27.21268278

10) Ao, D., Lan, T., He, X., Liu, J., Chen, L., Baptista-Hon, D. T., Zhang, K., & Wei, X. (2022). SARS-CoV-2 Omicron variant: Immune escape and vaccine development. MedComm, 3(1), e126. https://doi.org/10.1002/mco2.126

11) COVID-19 vaccine surveillance report, Week 4, 27 January 2022. UK Health Security Agency.
https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/1050721/Vaccine-surveillance-report-week-4.pdf

12) Hagan, L. M., McCormick, D. W., Lee, C., Sleweon, S., Nicolae, L., Dixon, T., Banta, R., Ogle, I., Young, C., Dusseau, C., Salmonson, S., Ogden, C., Godwin, E., Ballom, T., Ross, T., Browne, H., Harcourt, J. L., Tamin, A., Thornburg, N. J., Kirking, H. L., … Tate, J. E. (2021). Outbreak of SARS-CoV-2 B.1.617.2 (Delta) Variant Infections Among Incarcerated Persons in a Federal Prison – Texas, July-August 2021. MMWR. Morbidity and mortality weekly report, 70(38), 1349–1354. https://doi.org/10.15585/mmwr.mm7038e3

13) Ioannou, P., Karakonstantis, S., Astrinaki, E., Saplamidou, S., Vitsaxaki, E., Hamilos, G., Sourvinos, G., & Kofteridis, D. P. (2021). Transmission of SARS-CoV-2 variant B.1.1.7 among vaccinated health care workers. Infectious diseases (London, England), 53(11), 876–879. https://doi.org/10.1080/23744235.2021.1945139

14) Kawasuji, H., Takegoshi, Y., Kaneda, M., Ueno, A., Miyajima, Y., Kawago, K., Fukui, Y., Yoshida, Y., Kimura, M., Yamada, H., Sakamaki, I., Tani, H., Morinaga, Y., & Yamamoto, Y. (2020). Transmissibility of COVID-19 depends on the viral load around onset in adult and symptomatic patients. PloS one, 15(12), e0243597. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0243597

15) He, X., Lau, E., Wu, P., Deng, X., Wang, J., Hao, X., Lau, Y. C., Wong, J. Y., Guan, Y., Tan, X., Mo, X., Chen, Y., Liao, B., Chen, W., Hu, F., Zhang, Q., Zhong, M., Wu, Y., Zhao, L., Zhang, F., … Leung, G. M. (2020). Temporal dynamics in viral shedding and transmissibility of COVID-19. Nature medicine, 26(5), 672–675. https://doi.org/10.1038/s41591-020-0869-5

16) Marks, M., Millat-Martinez, P., Ouchi, D., Roberts, C. H., Alemany, A., Corbacho-Monné, M., Ubals, M., Tobias, A., Tebé, C., Ballana, E., Bassat, Q., Baro, B., Vall-Mayans, M., G-Beiras, C., Prat, N., Ara, J., Clotet, B., & Mitjà, O. (2021). Transmission of COVID-19 in 282 clusters in Catalonia, Spain: a cohort study. The Lancet. Infectious diseases, 21(5), 629–636.
https://doi.org/10.1016/S1473-3099(20)30985-3

17) Singanayagam, A., Hakki, S., Dunning, J., Madon, K. J., Crone, M. A., Koycheva, A., Derqui-Fernandez, N., Barnett, J. L., Whitfield, M. G., Varro, R., Charlett, A., Kundu, R., Fenn, J., Cutajar, J., Quinn, V., Conibear, E., Barclay, W., Freemont, P. S., Taylor, G. P., Ahmad, S., … ATACCC Study Investigators (2022). Community transmission and viral load kinetics of the SARS-CoV-2 delta (B.1.617.2) variant in vaccinated and unvaccinated individuals in the UK: a prospective, longitudinal, cohort study. The Lancet. Infectious diseases, 22(2), 183–195. https://doi.org/10.1016/S1473-3099(21)00648-4

18) Acharya, C. B., Schrom, J., Mitchell, A., M., Coil, D. A., Marquez,. C., Rojas, S., Wang, C. Y., Liu, J., Pilarowski, G., Solis, L., Georgian, E., Petersen, M., DeRisi, J., Michelmore, R. & Havlir, D. (2021). No Significant Difference in Viral Load Between Vaccinated and Unvaccinated, Asymptomatic and Symptomatic Groups When Infected with SARS-CoV-2 Delta Variant. medRxiv, 2021.09.28.21264262. https://doi.org/10.1101/2021.09.28.21264262

19) Eyre, D. W., Taylor, D., Purver, M., Chapman, D., Fowler, T., Pouwels, K. B., Walker, A. S. & Peto, T. E. A. (2021). The impact of SARS-CoV-2 vaccination on Alpha & Delta variant transmission. medRxiv 2021.09.28.21264260. https://doi.org/10.1101/2021.09.28.21264260

20) Lalvani, A., Hakki, S., Singanayagam, A., Dunning, J., Barnett, J. L., Crone, M. A., Freemont, P. S., & Ferguson, N. M. (2022). Transmissibility of SARS-CoV-2 among fully vaccinated individuals – Authors’ reply. The Lancet. Infectious diseases, 22(1), 18–19. https://doi.org/10.1016/S1473-3099(21)00761-1

21) Wang, R., Chen, J., & Wei, G. W. (2021). Mechanisms of SARS-CoV-2 Evolution Revealing Vaccine-Resistant Mutations in Europe and America. The journal of physical chemistry letters, 12(49), 11850–11857. ttps://doi.org/10.1021/acs.jpclett.1c03380

22) Liu, J., Chandrashekar, A., Sellers, D., Barrett, J., Lifton, M., McMahan, K., Sciacca, M., VanWyk, H., Wu, C., Yu, J., Collier, A. Y., & Barouch, D. H. (2022). Vaccines Elicit Highly Cross-Reactive Cellular Immunity to the SARS-CoV-2 Omicron Variant. medRxiv : the preprint server for health sciences, 2022.01.02.22268634. https://doi.org/10.1101/2022.01.02.22268634

23) Park, C., Majeed, A., Gill, H., Tamura, J., Ho, R. C., Mansur, R. B., Nasri, F., Lee, Y., Rosenblat, J. D., Wong, E., & McIntyre, R. S. (2020). The Effect of Loneliness on Distinct Health Outcomes: A Comprehensive Review and Meta-Analysis. Psychiatry research, 294, 113514. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2020.113514

24) Koronaviruksen tarttuminen ja itämisaika, 14.3.2022, THL.
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tarttuminen-ja-suojautuminen-koronavirus/koronaviruksen-tarttuminen-ja-itamisaika

25) Kelan sairausvakuutustilasto, 2020. Kela, 2021.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/334684/Kelan_sairausvakuutustilasto_2020.pdf

26) Koronavirustauti kuolemansyynä vuonna 2020. Tilastokeskus, 2021.
https://www.stat.fi/ajk/koronavirus/koronavirus-ajankohtaista-tilastotietoa/miten-vaikutukset-nakyvat-tilastoissa/koronavirus_kuolemansyyna

27) Ks. esim. PeVL 37/2014 vp, s. 3/I ja PeVL 53/2016 vp, s. 4–5; Muukkonen: Koronapassi, perustuslaki ja yhdenvertaisuustarkasteluasetelman kritiikki, Edilex 2022/2, 12.1.2022 

28) Rawls 1971/2005, s. 60–61; Muukkonen: Koronapassi, perustuslaki ja yhdenvertaisuustarkasteluasetelman kritiikki, Edilex 2022/2, 12.1.2022